Simpanssien jengisota

Simpanssijengit hyökkäävät kilpailijoidensa kimppuun reviiriä laajentaessaan, toteaa tuore tutkimus.

maanantai 28. kesäkuuta 2010 teksti John Roach, National Geographic News

Tutkijat ovat tienneet jo pitkään, että simpanssit voivat tappaa toisiaan, mutta nyt uusi Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että ihmisen lähin nykyään elävä sukulainen turvautuu joskus väkivaltaan laajentaakseen reviiriään.

Tutkijat havaitsivat, että ugandalaisen Ngogon lähistöllä sijaitsevassa Kibalen kansallispuistossa 150 yksilön simpanssilauma lähetti matkaan lähinnä urosten muodostamia partioita. Tällaiset simpanssijengit tappoivat 21 naapuriaan vuosina 1999–2008.

Hyökkäykset hoidettiin ”paljain käsin ja jaloin”, raportoi tutkimusryhmän johtaja, yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston antropologi John Mitani sähköpostitse Ugandasta. ”Monet simpanssit löivät uhrejaan sekä käsillä että jaloilla. Kuolinsyynä olivat varmaankin sisäiset vammat.”

”Yleensä uhrit piiritettiin niin, etteivät ne päässeet pakoon”, hän kuvailee.

Laajempia reviirejä etsimässä

Simpanssit ovat John Mitanin mukaan lisänneet 29 neliökilometrin suuruiseen alueeseensa Ngogossa useita maaplänttejä vuosien mittaan.

”Viime kesänä ne ottivat haltuunsa yllättävänkin paljon maata – se oli aikamoinen pala uutta territoriota”, Mitani kertoo.

Kesäinen 6,4 neliökilometrin laajuisen maapalstan valloitus viittaa siihen, että väkivaltaisuuksissa on kyse aluesodasta ravinnonsaannin turvaamiseksi.

Mitani kertoo, että Ngogon-simpanssit ovat jo käynnistäneet syömingit valloitetulla maaperällä sijaitsevan, mulperinsukuisen Morus mesozygia -hedelmäpuun arvokkailla antimilla.

Tutkijat aavistelevat, että valloittajasimpansseille koituu alueen laajenemisesta muutakin hyötyä.

”Vallatulla alueella elävän naapurilauman naaraat saattavat liittyä Ngogon-yhteisöön”, John Mitani arvelee ja lisää, että simpanssinaaraat yleensä hylkäävät synnyinlaumansa sukukypsässä iässä. Uusien aluevaltausten vahvistamat ngogolaissimpanssit voivat vetää puoleensa vaeltavia naaraita, sillä laumalla on hallussaan merkittäviä resursseja.

”Näin ei ole vielä käynyt, mutta se on yhä mahdollista. Jatkossa laajempi reviiri voi saada suuremman määrän naarassimpansseja liittymään Ngogon-yhteisöön”, Mitani toteaa.

Kertovatko simpanssit meistä ihmisistä?

Alueiden todistettu valtaaminen on ”erittäin kiinnostavaa”, arvioi Iowan osavaltion yliopistossa simpansseja ja muita kädellisiä tutkiva antropologi Jill Pruetz.

Hän kuitenkin varoittaa tekemästä yleistyksiä, sillä naapurien tappamista ei [juuri lainkaan] ole havaittu muualla kuin Afrikan itäosissa elävän alalajin (Pan troglodytes schweinfurthii) keskuudessa.

”Käyttäytymisen yleistäminen kaikkia simpansseja ja kolmea muuta alalajia koskevaksi ei sovi. Se voisi olla sangen vaarallistakin, sillä tällaiset havainnot monesti laajennetaan koskemaan myös ihmisten aggressiivisuudella spekulointia”, Pruetz kirjoittaa sähköpostissaan Senegalista, missä hän seuraa puustoisten savannien simpanssien elämää.

Tutkimusryhmän johtaja John Mitani on samaa mieltä siitä, että havainnot tuskin kertovat paljonkaan siitä, miksi ihmiset käyvät sotia; niiden taustalla on paljon erilaisia, monimutkaisia syitä. Hänen mielestään tutkimus voi auttaa ymmärtämään inhimillisen yhteistyön syntyä.

”Kuolemaan johtava ryhmien välinen aggressiivisuus on yhteistyön muoto, sillä siinä urosten ryhmät hyökkäävät toisten kimppuun”, Mitani selittää.

”Tutkimamme simpanssit ovat vähitellen vallanneet maata ja resursseja, jotka ne jakavat lauman muiden jäsenten kanssa.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...