Maisema muutoksen kourissa

Ajoimme kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen pitkin pikkutietä ja halki Greenjoen latvan pajuisten rantatasankojen seuraillen hanka-antilooppien muuttoreittiä. Hanka-antiloopit välttelevät petoja kaukonäön ja nopeuden avulla, joten ne eivät pidä pajuisista rannoista, Seidler selitti. Ne eivät pidä myöskään sankoista metsistä, joten ne kulkevat pitkin joen ja metsän välisiä korkeita, avoimia harjanteita, joilla ne voivat sekä nähdä että juosta.

torstai 25. marraskuuta 2010

Ajoimme kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen pitkin pikkutietä ja halki Greenjoen latvan pajuisten rantatasankojen seuraillen hanka-antilooppien muuttoreittiä. Hanka-antiloopit välttelevät petoja kaukonäön ja nopeuden avulla, joten ne eivät pidä pajuisista rannoista, Seidler selitti. Ne eivät pidä myöskään sankoista metsistä, joten ne kulkevat pitkin joen ja metsän välisiä korkeita, avoimia harjanteita, joilla ne voivat sekä nähdä että juosta. Sitten tulimme paikkaan, jossa joen molemmin puolin kohoavat metsäiset kukkulat muodostivat kaarevan V-muodon ja jättivät auki vain noin 150 metriä leveän avoimen kaistan. ”Tuo on Funnel”, Seidler sanoi. Se oli yksityisomistuksessa olevaa maata, jota halkoivat kakkos- tai kolmosasunnon omistavien varakkaiden ihmisten ajotiet, aidat ja kaariportit. Nyt matkailukauden ulkopuolella ihmisistä ei näkynyt merkkiäkään.

Yksi aita tai talo tai pari isoa haukkuvaa koiraa lisää voisivat keikauttaa tilanteen paljon huonommaksi. Tilanne täällä oli samanlainen kuin Trappers Pointissa: ihmisen toiminnan vähittäinen kasvu vie Grand Tetonin hanka-antilooppeja lähemmäs kriisiä uhkaamalla sulkea niiden kulkureitin.

Berger ja muut suojelubiologit sekä Yhdysvaltain kansallispuistoviraston ja muiden virastojen biologit ja virkailijat yrittävät keksiä keinoja suojella muuttokäyttäytymisiä eikä vain lajeja ja elinalueita. Bridger–Tetonin kansallismetsä on nimennyt Grand Tetonin hanka-antilooppien reitin, joka sijaitsee suurelta osin kansallismetsissä, ensimmäiseksi liittovaltiotasolla suojelluksi muuttokäytäväksi. Sen paremmin Yhdysvaltain metsähallitus kuin maan kansallispuistovirastokaan ei silti pysty kontrolloimaan sitä, mitä tapahtuu pullonkaulassa sijaitsevilla yksityisillä mailla tai muiden valtion virastojen mailla Pinedalen eteläpuolen porauskentillä. Eräiden muiden muuttavien lajien haasteet ovat näitäkin monimutkaisempia, koska reitit ovat pidempiä ja niihin sisältyy monia lainkäyttöalueita, rajoja ja vaaratekijöitä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...