Näin kameleontti vaihtaa väriä

Kameleontti viestii vaihtamalla väriään, saalistaa salamannopealla kielellään – ja yrittää selviytyä uhanalaisessa ympäristössään.

maanantai 4. tammikuuta 2016 teksti National Geographic News

Kummallisten anatomisten piirteiden suhteen kameleontilla on vain vähän haastajia.

Paljon sen ruumista pidempi kieli singahtaa ulos ja nappaa hyönteisiä sekunnin murto-osassa. Teleskooppinäön muodostavat mulkosilmät pyörivät toisistaan riippumattomina. Jalkojen varpaat ovat sulautuneet rukkasmaisiksi pihdeiksi.

Silmäkulmista ja kuonosta kasvaa sarvia, nenänpielistä muhkuraisia koristeita. Kaulaa komistaa pitsikaulusta muistuttava ihopoimu. Sen kaikista fyysisistä outouksista tunnetuimman kirjasi muistiin jo Aristoteles aikoinaan: kameleontilla on väriä vaihtava iho.

Kameleontti on yhä monella tavalla mystinen

Vanhan myytin mukaan kameleontti muuttuu koskettamansa asian väriseksi. Vaikka jotkin värinvaihdot auttavatkin sitä sulautumaan taustaansa, ihonvärin vaihtuminen on todellisuudessa lähinnä viestimiseen liittyvä fysiologinen reaktio.

Lisko kertoo värikielellä itseään liikuttavista asioista: kosiskelusta, kilpailusta, ympäristön aiheuttamasta stressistä. Niin ainakin nyt uskotaan.

”Vaikka kameleontit ovat herättäneet mielenkiintoa vuosisatojen ajan, niihin liittyy edelleen monenlaisia mysteereitä”, sanoo biologi ja kameleonttiasiantuntija Christopher Anderson yhdysvaltalaisesta Brown-yliopistosta.

”Yritämme yhä muodostaa kuvaa siitä, kuinka niiden mekanismit oikeastaan toimivat” kielen räjähtävästä ojentamisesta aina vaihtelevan ihonvärin taustalla vaikuttavaan fysiikkaan.

VIDEO: KATSO, MITEN KAMELEONTTI VAIHTAA VÄRIÄÄN

Pantterikameleontit lemmenleikeissä

Myös ymmärrys kameleontin värityksestä on muuttunut ajan mittaan, ja erityisen suuri muutos tapahtui aiemmin tänä vuonna, kun Michel Milinkovitchin tutkimusraportti julkaistiin.

Tutkijat olivat pitkään olleet siinä käsityksessä, että kameleontit vaihtoivat väriä, kun ihosolujen pigmentit levisivät solujen suonimaisiin ulokkeisiin. Evoluutiogeneetikko ja biofyysikko Milinkovitch sanoo kuitenkin, että tuo teoria ei kestänyt tarkastelua, koska vihreitä kameleontteja on paljon, mutta niiden ihosoluissa ei ole vihreää pigmenttiä.

Niinpä Milinkovitch kollegoineen Geneven yliopistossa alkoi ”yhdistää fysiikkaa ja biologiaa”. He löysivät ihon pigmenttisolukerroksen alta toisen ihosolukerroksen, joka sisälsi kolmiohilaan järjestyneitä nanokokoisia kiteitä.

Altistamalla kameleontin ihonäytteitä paineelle ja kemikaaleille tutkijat havaitsivat, että kiteitä voi ”virittää” muuttamaan keskinäisiä etäisyyksiään. Se puolestaan vaikuttaa kidehilasta heijastuvan valon väriin. Kun kiteiden välinen etäisyys kasvaa, heijastuvat värit muuttuvat sinisestä vihreäksi ja edelleen keltaiseksi, oranssiksi ja punaiseksi. Tällainen kaleidoskooppimainen muutos on nähtävissä joissakin pantterikameleonteissa, kun ne muuttuvat rennoista kiihtyneiksi tai lemmekkäiksi.

Metsien poltto uhkaa kameleontteja

Sekä koiraat että naaraat ovat polygamisia. Useimmat lajit munivat, mutta jotkin synnyttävät eläviä poikasia kirkkaissa, kotelomaisissa pusseissa. Kameleonteista ei ole kasvattajiksi, joten poikaset ovat oman onnensa nojassa heti syntymänsä tai kuoriutumisensa jälkeen.

Kameleontit ovat kehittäneet monenlaisia kätkeytymistapoja suojaksi linnuilta ja käärmeiltä. Useimmat lajit elävät puissa, ja kun ne kaventavat ruumiinsa, ne mahtuvat piiloon oksan taakse.

Jos maassa elävä kameleontti näkee pedon, saattaa se Tolleyn mukaan ”leikkiä lehteä” ja vääntää ruumiinsa metsänpohjassa lojuvien kuivien lehtien muotoiseksi. Vaikka kameleontit pääsevätkin piiloon joiltakin uhkaajilta, ympäristöään tuhoavaa kaskiviljelyä ne eivät voi paeta.

IUCN listaa yhdeksän kameleonttilajia äärimmäisen uhanalaiseksi, 37 erittäin uhanalaiseksi, 20 vaarantuneeksi ja 35 silmälläpidettäväksi.

TIESITKÖ?

40 % vähän yli 200 tunnetusta kameleonttilajista elää Madagaskarissa. Useimmat muut elävät Afrikan mantereella.

Dna-näytteiden perusteella on todettu, että tietyt kameleontit, jotka ulkoisesti muistuttavat hämmentävän paljon toisiaan, ovat geneettisesti erilaisia.

Yli 20 % kaikista tunnetuista lajeista on löydetty vasta viimeisten 15 vuoden kuluessa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...