Vietnamista löytyi itsekloonautuva lisko

Tässäpä päivän erikoinen: Vietnamilaisten ravintoloiden suosittu ruokalaji osoittautui tieteelle aiemmin tuntemattomaksi liskoksi.

perjantai 12. marraskuuta 2010 teksti Brian Handwerk, National Geographic News

Pelkistä naaraista koostuva laji lisääntyy neitseellisesti ilman koiraita, kertoo uusi tutkimus.

Leiolepis ngovantrii ei ole mikään tavanomainen matelija, sillä se lisääntyy kloonautumalla. Yksisukupuoliset liskot eivät sinänsä ole mitenkään tavattomia, sillä noin prosentti liskoista pystyy lisääntymään partenogeneesin avulla. Siinä naaraat ovuloivat spontaanisti ja kloonaavat itsensä tuottaen jälkeläisiä, joilla on sama perimä kuin vanhemmallaan.

”Vietnamilaiset ovat syöneet näitä eläimiä iät ja ajat”, sanoo kalifornialaisen La Sierra -yliopiston herpetologi L. Lee Grismer, joka auttoi eläimen tunnistamisessa.

”Ravintolat ovat tarjoilleet tätä määrittelemätöntä lajia tässä Mekongin suiston osassa [Kaakkois-Vietnamissa], ja me törmäsimme siihen aivan sattumalta.”

Villi liskojahti

Grismerin vietnamilainen kollega Ngo Van Tri Vietnamin tiede- ja teknologia-akatemiasta löysi eläviä liskoja, jotka olivat myytävinä ravintolassa Ba Ria-Vung Taun maakunnassa.

Ngo Van Tri havaitsi kaikkien liskojen näyttävän hämmästyttävän samanlaisilta, joten hän lähetti kuvia niistä L. Lee Grismerille ja tämän pojalle Jesse Grismerille, joka on herpetologian tohtoriopiskelija Kansasin yliopistossa.

Isä ja poika epäilivät, että kuvissa esiintyy yksinomaan naaraista koostuva laji. Arvelu perustui siihen, että he tiesivät eläinten todennäköisesti kuuluvan Leiolepis-sukuun, jossa naarailla ja koirailla on selkeät värierot. Kuvissa ei kuitenkaan näyttänyt olevan koiraita.

Miehet hyppäsivät lentokoneeseen, lensivät Ho Chi Minh Cityyn (Saigon), soittivat ravintolaan ”varatakseen” liskot itselleen ja lähtivät kahdeksantuntisille moottoripyörämatkalle, joka päättyi pettymykseen.

”Kun pääsimme viimein perille, tämä hullu tyyppi oli vetänyt päänsä täyteen ja tarjoillut kaikki liskot asiakkailleen”, muistelee L. Lee Grismer, joka on saanut National Geographic Societyn tiede- ja tutkimuskomitean apurahoja muihin hankkeisiinsa.

Onneksi liskoja oli muidenkin alueen ravintoloiden listoilla ja paikalliset koululaiset tarjoutuivat keräämään niitä lisää luonnosta. Grismerit saivat lopulta tutkittavakseen lähes 70 liskoa, jotka kaikki osoittautuivat naaraiksi.

Kahden muun liskolajin yhdistelmä

Vastalöydetyllä liskolla oli myös suurikokoisten suomujen rivejä eturaajoissaan ja luukerroksia varpaidensa alla, jotka erottavat sen muista lajeista, kertoo ZOOTAXA-sivustossa 22. huhtikuuta julkaistu tutkimus.

Laji on todennäköisesti hybridi kahden toisilleen sukua olevan liskolajin naaraiden ja koiraiden sukulinjoista. Tätä ilmiötä voi esiintyä kahden elinalueen rajoilla sijaitsevalla siirtymävyöhykkeellä. Uuden liskolajin kotiseutu, Binh Chau-Phuoc Buun suojelualue, sijaitsee pensaikkoisen alueen ja rannikon hiekkadyynien välimaastossa.

”Niinpä lajit, jotka pärjäävät hyvin jommalla kummalla alueella, kohtaavat joskus toisensa ja lisääntyvät tuottaen hybridejä”, sanoo L. Lee Grismer.

Liskon mitokondrio-DNA:n tutkimuksissa sen äidin puoleiseksi lajiksi on tunnistettu L. guttata. Koska mitokondrio-DNA siirtyy jälkeläisille ainoastaan emon kautta, isän puoleista lajia ei vielä tiedetä.

Uusi laji saattaa olla uhattuna

Vasta löydetty hybridilaji saattaa L. Lee Grismerin mukaan olla vaarassa jo nyt, vaikka se ei näyttäisikään olevan luonnossa harvinainen.

Joidenkin tutkijoiden mielestä hybridilajit ovat alttiimpia sukupuutolle, koska niiden geneettinen vaihtelu sukupolvesta toiseen on vähäistä. Näin sanoo herpetologi Charles Cole, Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon emeritusintendentti.

Geneettinen variaatio pitää lajit elinvoimaisena ja terveenä pitkällä aikavälillä.

”Ainakaan liskopiireissä yksisukupuolisia lajeja ei ole ollut olemassa pitkään verrattuina muihin liskojen sukulinjoihin”, sanoo Charles Cole, joka ei ollut mukana Grismerien tutkimuksessa.

Koska liskojen geenit eivät yhdisty parittelun aikana, geneettistä variaatiota syntyy sattumanvaraisissa mutaatioissa, jotka voivat olla yhtä hyvin haitallisia kuin hyödyllisiäkin.

Voiko liskohybridi olla vahva kuin muuli?

Charles Cole huomauttaa kuitenkin, että joidenkin teorioiden mukaan hybridit voivat olla lyhyellä aikavälillä jopa muita terveempiä. Hybridiyksilön solut saattavat olla geneettisesti monimuotoisempia kuin ei-hybridien, koska hybridit kantavat molempien esilajiensa geenejä.

”Se voi tarkoittaa sitä, että eläimet ovat vankempia ja sopeutuvaisempia”, sanoo Cole. Hänen mukaansa esimerkiksi muulit – jotka ovat hevosen ja aasin risteytyksiä – ”ovat steriilejä, mutta ne ovat todella hyviä ja vankkoja eläimiä, joita suositaan työeläiminä niiden lisääntymiskyvyttömyydestä huolimatta.”

”Yksisukupuolinen liskolaji on siis muuli, joka pystyy kloonaamaan itsensä.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...