50 miljoonaa vuotta ilman seksiä

Hiljattain on saatu selville, miten pienet rataseläimet ovat säilyneet hengissä jopa 50 miljoonaa vuotta harjoittamatta seksiä. Niiden salaisuus on kuivuminen.

maanantai 15. helmikuuta 2010 teksti Ker Than, National Geographic News

Rataseläinten pääjakson Bdelloida-luokan mikroskooppisen pienet edustajat ovat mestareita tekemään katoamistemppuja. Nämä suvuttomasti lisääntyvät selkärangattomat viihtyvät makeassa vedessä ja peittoavat vihollisensa yksinkertaisesti kuivumalla ja leijailemalla pois.

Useimmille eläimille suvullinen lisääntyminen on muutakin kuin tapa tuottaa seuraava sukupolvi: se on myös tapa vältellä vihollisia.

”Jos eliö lakkaa harrastamasta seksiä ja sen perimässä ei enää tapahdu muutoksia, sen viholliset saavuttavat sen kehitystason ja voivat pian ajaa sen sukupuuttoon”, selventää Paul Sherman, joka työskentelee neurobiologina Cornellin yliopistossa New Yorkissa.

Tämä Punaisen kuningattaren hypoteesina tunnettu teoria selittää sen, miksi useimmat eläimet näkevät suurta vaivaa löytääkseen parittelukumppanin.

Bdelloida-rataseläimet, jotka ovat eläinkunnan ainoita tunnettuja jo muinaisuudessa aseksuaaleja lajeja, ovat kuitenkin pysyneet hengissä viimeiset 30–50 miljoonaa vuotta lisääntymättä suvullisesti. Tänä aikana niistä on silti kehittynyt yli 450 lajia eri puolilla maapalloa.

Yleensä suvuttomasti lisääntyvien eläinten, kuten Nematoda-sukkulamatojen, oletetaan kuolevan sukupuuttoon muutamassa sadassatuhannessa vuodessa.

Jos Bdelloida-rataseläintä uhkaa loissieni, se kuivattaa itsensä ja siirtyy tuulen mukana toiseen paikkaan. Kun se osuu makeaan veteen, se herää eräänlaisesta horrostilasta. Arvioiden mukaan yhdessä vesipisarassa voi elää lähes 100 rataseläintä.

Siinä missä useimmat muut eliöt ovat tuomittuja jatkuvaan kilpajuoksuun vihollislajien kanssa, Bdelloida-rataseläimet voivat yksinkertaisesti antaa tuulen kantaa itsensä vihollisten ulottumattomille. Sherman selvitti Bdelloida-eläinten selviytymiskeinoja yhdessä kollegansa Chris Wilsonin kanssa. Aluksi he tartuttivat makeassa vedessä eläviin rataseläimiin tappavan sienen, jolloin eläimet kuolivat muutamassa viikossa.

Kokeen toisessa osassa tutkijat antoivat tartunnan saaneiden rataseläinkantojen kuivua eripituisia aikoja ennen kuin he altistivat ne jälleen vedelle. Kävi ilmi, että sieni-infektion saaneet rataseläimet säilyivät kuivuneina hengissä pitempään kuin vedessä. Mitä pitempään sairaat rataseläimet saivat pysytellä kuivana, sitä paremmat mahdollisuudet niillä oli jäädä henkiin.

Toisessa kokeessa tutkijat asettivat sieni-infektion saaneita kuivuneita rataseläimiä tuulitunneliin. Tällöin rataseläimet saattoivat lentää pois ilmavirran mukana niin, että sieni jäi paikoilleen. Kuivumalla ja leijumalla jopa tuhansien kilometrien matkoja rataseläimet pystyvät ilmeisesti tarvittaessa perustamaan uusia terveitä kantoja.

”Bdelloidat leikkivät päättymätöntä piilosta”, havainnollistaa Sherman, jonka tutkimus julkaistiin hiljattain Science-aikakauslehdessä.

Tim Barraclough, joka työskentelee kehitysbiologina Imperial Collegessa Lontoossa eikä ole osallistunut tutkimukseen, sanoo, että kyseessä on ”erittäin kiinnostava" tutkimus.

”Bdelloidat ovat olleet tutkimuksen valokeilassa siitä saakka, kun biologi John Maynard Smith kutsui niitä evolutionaariseksi skandaaliksi – miten ne ovat voineet pysytellä hengissä niin pitkään ja menestyä harjoittamatta seksiä?”

Vaikka uudet tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että Bdelloida-rataseläinten kyky nousta ilmaan vaaran uhatessa on tärkeä niiden eloonjäämiselle, se ole Barracloughin mukaan kuitenkaan ole ainoa selittävä tekijä. ”Siihen voivat vaikuttaa myös muut tekijät – kuten kyky ottaa dna:ta ympäristöstä ja käyttää sitä hyväksi”, hän sanoo.

Moni asia on silti vielä selvittämättä. ”Vaikka jotkin Bdelloida-rataseläimet elävät toistuvasti kuivuvissa elinympäristöissä, kuten väliaikaisissa lammikoissa, monet lajit viihtyvät aina kosteina pysyvillä elinalueilla. Miten ne pitävät loiset loitolla?”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...