Kuuluisuuden seuraukset

Vuokkokalan ja merivuokon suhde on kiehtonut akvaarioharrastajia 1970-luvulta, jolloin kalojen kuljettamisen, tankkien suunnittelun ja suodatuksen kohentuminen synnyttivät nousukauden. Yksikään kala ei silti ole kokenut suurempaa suosiota kuin vuokkokalat Nemoa etsimässä -elokuvan vanavedessä (täysin päinvastainen vaikutushan oli suurella, mekaanisella tappajahailla). Akvaarioalalla pelättiin aluksi, että elokuvan juoni aiheuttaisi vaikeuksia: Nemohan joutuu akvaarion vangiksi hammaslääkärin vastaanotolle, ja isä yrittää lopun elokuvaa pelastaa poikaansa.

torstai 23. syyskuuta 2010

Vuokkokalan ja merivuokon suhde on kiehtonut akvaarioharrastajia 1970-luvulta, jolloin kalojen kuljettamisen, tankkien suunnittelun ja suodatuksen kohentuminen synnyttivät nousukauden. Yksikään kala ei silti ole kokenut suurempaa suosiota kuin vuokkokalat Nemoa etsimässä -elokuvan vanavedessä (täysin päinvastainen vaikutushan oli suurella, mekaanisella tappajahailla). Akvaarioalalla pelättiin aluksi, että elokuvan juoni aiheuttaisi vaikeuksia: Nemohan joutuu akvaarion vangiksi hammaslääkärin vastaanotolle, ja isä yrittää lopun elokuvaa pelastaa poikaansa. ”Onneksi kävi päinvastoin”, sanoo floridalaisen akvaariokalojen kasvattajan ja tukkurin Oceans, Reefs and Aquariumsin (ORA) Vince Rado. Hänen yrityksensä myi yhtäkkiä 25 prosenttia enemmän Nemoa muistuttavaa A. ocellarista eli tavallista vuokkokalaa.

Tähteydellä on ollut vuokkokaloille kahtalaisia seurauksia. Kalojen pyytäminen ja kuljettaminen oli vuosien ajan ollut halvempaa kuin niiden kasvattaminen vankeudessa. Altaissa kasvattaminen pitää sisällään tiettyjä haasteita – esimerkiksi toukkien ruokahalun herättämisen – ja kalan myyntikokoiseksi kasvattaminen kestää ainakin kahdeksan kuukautta.

Luonnonvaraisten vuokkokalojen kohdalla yhtälö on kuitenkin muuttunut: polttoainekulujen kasvu on nostanut kuljetuskustannuksia, ja kannatkin ovat olleet laskusuunnassa. Liikapyynti ja kovat pyyntimenetelmät, kuten syanidin käyttö tainnuttamiseen ja pyydystämiseen, tuhoavat riuttoja ja niiden asukkeja. Esimerkiksi Filippiinien ja Indonesian vuokkokalakannat ovat huvenneet merkittävästi. Vuokkokalojen katoaminen jättää merivuokot suojattomiksi ja saalistajien armoille. Kun riutan kunto heikkenee, ensimmäisten joukossa katoavat merivuokot ja niiden vuokkokalat. ”Ne ovat erittäin hyvä indikaattoriryhmä”, Allen sanoo.

Nemoa etsimässä kasvatti vuokkokalojen kysyntää ja synnytti myös koko joukon verkkosivustoja ja keskustelupalstoja, jotka on omistettu riuttakalojen kasvattamiselle. ORA kasvattaa 13 vuokkokalalajin lisäksi esimerkiksi kiilavuokkokalasta kehitettyä alalajia. Rado sanoo myyvänsä noin 300 000 vuokkokalaa vuodessa – ”näin monta sataa tuhatta jää pyytämättä luonnosta”.

Vaikka Allen on 40-vuotisen uransa mittaan nähnyt riuttojen riutuvan, hän sanoo joidenkin alueiden herättävän toivoa. ”Moni riutta on liki koskematon ja erittäin terve.” Conservation Internationalin neuvonantajana toimivan Allenin tehtävänä on ”tunnistaa nuo alueet ja auttaa niiden suojelussa ennen kuin on myöhäistä”.

Vaikka Nemoa etsimässä saattoikin vahingoittaa luonnon vuokkokalakantoja, Stantonin luoma värikäs hahmo synnytti myös uuden luontoystävien ryhmän, joka haluaa suojella vuokkokaloja ja niiden kotiriuttoja. ”Toivon, että se lisää tietoisuutta asiasta”, Stanton sanoo. ”Tiedän että asiat ovat siellä veitsen terällä.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...