Tähti oli syttynyt

Tähti oli syttynyt. Stantonin käsikirjoittama ja ohjaama Nemoa etsimässä sai vuonna 2003 parhaan pitkän animaation Oscar-palkinnon, ja se on vielä nykyäänkin yksi kaikkien aikojen tuottoisimmista ikärajattomista elokuvista. Nemo – Amphiprion percula eli kiilavuokko­kala – esitteli miljoonille lapsille kautta maailman ihmeellisen trooppisen ekosysteemin: koralliriutan ja sen asukkaat.

torstai 23. syyskuuta 2010

Tähti oli syttynyt. Stantonin käsikirjoittama ja ohjaama Nemoa etsimässä sai vuonna 2003 parhaan pitkän animaation Oscar-palkinnon, ja se on vielä nykyäänkin yksi kaikkien aikojen tuottoisimmista ikärajattomista elokuvista. Nemo – Amphiprion percula eli kiilavuokkokala – esitteli miljoonille lapsille kautta maailman ihmeellisen trooppisen ekosysteemin: koralliriutan ja sen asukkaat.

Vuokkokalojen englanninkielinen nimi ”klovnikala” on peräisin kalojen purppuran ruskehtavista kirkkaan oransseihin, punaisiin ja keltaisiin ulottuvista, voimakkaista väriraidoista. Värien välissä kulkee usein selkeitä valkoisia tai mustia kaistaleita kuin sirkuspellen kasvoissa. Vuokkokalat sujahtelevat merivuokon lonkeroisissa poimuissa yhtä lumoavina kuin perhoset tuulen taivuttelemalla kukkakedolla.

Itä-Afrikasta Ranskan Polynesiaan ja Japanista Itä-Australiaan yltävän alueen riutoilla elää 29 vuokkokalalajia. Lajipaljous on kaikkein tiheimmillään Uuden-Guinean pohjoisrannikon edustalla Bismarckinmeressä, jossa voi hyvän onnen ja taitavan oppaan avulla nähdä seitsemänkin lajia yhdellä riutalla. Maailman johtava vuokkokalatuntija Gerald Allen löysi jokin aika sitten sukellusmatkallaan Fidžillä tuon 29:nnen lajin, Amphiprion barberin. Näin ollen hän on löytänyt elämänsä aikana kaikkiaan seitsemän vuokkokalalajia (ja lähes 500 muuta riuttakalalajia). ”Uuden asian löytäminen tekee edelleen valtavan säväyksen”, Allen sanoo. ”Amphiprion barberi on kaunis kala, se hehkuu oranssia ja punaista kuin riutalla kiiluva kekäle.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...