Uusiguinealaisella käärmeenkaulakilpikonnalla on 18 senttimetriä pitkä kilpi, kotiloiden murskaamiseen soveltuvat leuat ja haju kuin haisunäädällä. ”Ei missään nimessä kaunein käärmeenkaula”, kommentoi yksi tutkija.

Kuvagalleria: Vaisut virrat

Eläinlajeja katoaa makeasta vedestä enemmän kuin maalta tai merestä, mutta vankeudessa kasvattaminen saattaa parantaa näkymiä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Eläinlajeja katoaa makeasta vedestä enemmän kuin maalta tai merestä, mutta vankeudessa kasvattaminen saattaa parantaa näkymiä. Kuva: Joel Sartore

Jopa 180-senttiseksi kasvava kiinanjättisalamanteri on salamantereista suurin. Häirittynä se erittää liukasta ja pahanhajuista limaa, mutta eläintä syödään ja käytetään perinnelääketieteessä siitä huolimatta.

Uuden-Meksikon kala- ja riistanhoitolaitoksen Brian Lang tarkkailee Thermosphaeroma thermophilum -siiroja. Pienen äyriäisen esivanhemmat sopeutuivat elämään makeassa vedessä, kun Pohjois-Amerikkaa peittänyt meri vetäytyi 66 miljoonaa vuotta sitten. Thermosphaeroma thermophilum -siiroja elää luonnonvaraisena vain kahdessa betonialtaassa Uudessa-Meksikossa.

Sormenpituista Noturus lachneri -piikkimonnia tavataan vain Arkansasin Salinejoessa.

Paronihaimonni voisi kasvaa 300-kilogrammaiseksi, mutta ennenaikainen kalastus ja padot ovat kutistaneet lajin.

Saasteet uhkaavat Cyprogenia stegaria -simpukkaa Kaakkois-Yhdysvalloissa.

Snorklaavat tutkijat etsivät tennesseeläisen Abrams Creekin kivien alta joen alkuperäiseen kalastoon kuulunutta ja sinne palautettua viisisenttistä monnilajia.

Jo hirmuliskoaikaan eläneisiin sampikaloihin kuuluva valkolapiosampi on menettänyt suuren osan elinympäristöstään Missourijoessa. Se aistii suupieliensä viiksimäisillä ulokkeilla saaliseläinten kemiallisia jälkiä.

Nicaraguan ja Ecuadorin välisillä vuorilla ja alangoilla elävä Incilius coniferus -konna on levinnyt niin laajalle alueelle, että se saattaa pystyä pitämään pintansa muiden sammakkoeläinlajien kadotessa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...