Pakkasesta liejupirujen pelastus?

Siemennesteen pakastaminen saattaa olla liejupirujen viimeinen oljenkorsi.

keskiviikko 25. elokuuta 2010 teksti Christine Dell’Amore, National Geographic News

Suojeluväen mukaan siemennesteen pakastaminen saattaa olla viimeinen mahdollisuus pelastaa Pohjois-Amerikan suurin salamanterilaji, liejupiru. Onnistumisesta ei silti ole takeita.

Liejupirut – joista käytetään myös nimiä ”räkäsaukko” ja ”paholaiskoira” – ovat vähentyneet koko elinalueellaan, joka kattoi aikanaan amerikkalaisjokia Koillis-Arkansasista New Yorkiin. 70-senttisiksi kasvavien sammakkoeläinten kanta on niiden useimmilla perinteisillä esiintymisalueilla pudonnut 80–90 prosentilla viime vuosikymmeninä. Terveitä populaatioita elelee nykyisin vain irrallisissa saarekkeissa Etelä-Appalakeilla ja Pennsylvaniassa, sanoo Nashvillen eläintarhan matelijaosaston intendentti Dale McGinnity.

Kaikki osavaltiot, joissa liejupirua tavataan, ovat julistaneet lajin suojelluksi, ja Yhdysvaltain kalastus- ja riistavirasto pohtii parhaillaan, pitäisikö liejupiru suojella liittovaltion tasolla, McGinnity sanoo.

Syitä kannan pienenemiseen ei tiedetä, mutta se liittyy McGinnityn mukaan todennäköisesti torjunta-aineisiin ja muihin ympäristön saasteisiin, jotka vahingoittavat eläimiä niiden hyvin läpäisevän ihon kautta.

Tilannetta pahentaa se, että liejupirut eivät näyttäisi juuri lisääntyvän luonnossa. Se taas voi johtua siitä, että synteettisiä hormoneja sisältävät saasteet vahingoittavat sammakkoeläinten lisääntymisjärjestelmiä. Saasteet saattavat myös vahingoittaa niiden munia tai toukkia.

Tästä johtuen liejupiruja elää luonnonvaraisina enää vähän, ja nekin ovat lähinnä vanhoja yksilöitä. Liejupirut elävät ainakin 30-vuotiaiksi, joskus paljon pidempäänkin.

Liejupirun alamäki sai kansainvälisen tutkijaryhmän syyskuussa 2009 keräämään vankeudessa elävien salamantereiden siemennestettä jäädytettäväksi kryopreservaatiolla, joka syväjäädyttää siittiöt vahingoittamatta niiden solukalvoja.

Vaikka monessakin eläintarhassa on ”panostettu erittäin paljon” sammakkoeläinten lisääntymiseen vankeudessa, missään ei ole onnistuttu kovin hyvin, McGinnity lisää. Epäonnistumisten syitä ei tiedetä.

”Siemennestettä kerättiin elävältä salamanterilta, syväjäädytettiin ja palautettiin elämään nyt ensimmäistä kertaa”, sanoo McGinnity, joka on mukana siemennesteen säilytyshankkeessa Antwerpenin eläintarhassa ja Michiganin osavaltionyliopistossa työskentelevien kollegoiden kanssa.

Jäädytetty sperma toimii eräänlaisena ”vakuutuksena” sukupuuttoa vastaan ja antaa tutkijoille mahdollisuuden edistää liejupirujen lisääntymistä, sanoo ryhmään kuuluva Michiganin osavaltionyliopiston lisääntymispatologi Dalen Agnew.

Tutkijat voivat hänen mukaansa esimerkiksi risteyttää yksilöitä varastoidun siemennesteen avulla ja varmistaa luonnonvaraisten liejupirujen perimän monimuotoisuuden. Geneettinen vaihtelu on tärkeää, koska jos läheistä sukua olevat salamanterit lisääntyvät keskenään, sisäsiittoisesta jälkikasvusta tulee heikompaa ja sairauksille alttiimpaa.

Spermantäyteiset salamanterit Monista vähemmän imartelevista nimistään huolimatta ”isot, veltot eläimet ovat hyvin sävyisiä”, sanoo Agnew.

Niiden rauhallinen luonne auttaa tietenkin tutkijoita keräämään salamanterinspermaa, jota ”lypsetään” hieromalla eläintä etujalkojen ja pyrstön välistä, sanoo McGinnity.

Agnew on myös havainnut, että liejupirun kuten muidenkin sammakkoeläinlajien siittiöiden pyrstöä kiertää kudosnauha. 40-kertaisessa suurennoksessa se ”näyttää melkein pyörivältä korkkiruuvilta”, Agnew kuvailee. Agnew arvelee, että kierrekudos antaa siittiölle lisäpotkua.

Tähän asti Agnew ja hänen kollegansa – esimerkiksi Nashvillen eläintarhan Sally Nofs ja Michael Kirk sekä Antwerpenin eläintarhan Robert Browne – ovat käyttäneet ainutlaatuista säilöntäaineiden ”reseptiä”, jonka avulla liejupirun siittiöt säilyvät elinkykyisinä puolen vuoden ajan. Ihannetapauksessa siemenneste voitaisiin säilöä satojen vuosien ajaksi.

Liejupirut elivät jo hirmuliskojen aikaan Liejupirut eivät ole juurikaan muuttuneet niistä ajoista, jolloin hirmuliskot hallitsivat maailmaa. Sen vuoksi ne sijoittuvatkin lähes omaan luokkaansa, McGinnity huomauttaa.

Liejupirulla on vain kaksi elävää sukulaislajia: kiinanjättisalamanteri ja japaninjättisalamanteri, jotka nekin ovat katoamassa.

”Jos ne katoavat, niiden mukana häviää paljon evoluutiohistoriaa, koska tämä ryhmä on ainutlaatuinen ja erilainen kuin kaikki muut.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...