Pieni kalmari, suuret siittiöt

Pienet kalmarikoiraat huiputtavat naaraita ja hedelmöittävät ne toistamiseen – sen jälkeen kun isot koiraat ovat hoitaneet hommansa.

tiistai 16. elokuuta 2011 teksti Christine Dell'Amore, National Geographic News

Huijarikoiraiden siittiöt ovat mukautuneet naaraiden toissijaisiin sukuelimiin, kertoo uusi tutkimus.

Tutkimuksen mukaan Loligo bleekeri -kalmarin pienikokoisemmilla koirailla, niin kutsutuilla ”hiipparikalmareilla”, on tanakampia siittiöitä kuin suurilla koirailla. Sen lisäksi niiden siittiöt on räätälöity sopiviksi erilliseen siittiösäiliöön, joka sijaitsee naaraan suun tienoolla.

Naaraat arvostavat isokokoisia

Kalmarinaaraat parittelevat mielellään suurten koiraiden kanssa, jotka kosiskelevat niitä luonnollisilla, värikkäillä ja sykkivillä valoillaan, mutta pienemmät koiraat eivät turvaudu valoesityksiin.

Kunhan naaras valitsee parittelukumppanin, tämä pitää naarasta yläpuolellaan ja työntää pitkällä raajallaan siittiöpaketin naaraan munanjohtimeen, jonka kautta siittiöt kulkevat munasarjoihin. Sen jälkeen koiras vartioi naarasta munimiseen saakka varmistaakseen sen, että toinen koiras ei pääse hedelmöittämään munia.

Juuri sillä hetkellä, kun naaras alkaa munia merenpohjaan, pienempi hiipparikalmari saattaa putkahtaa paikalle ja paritella naaraan kanssa päät vastakkain.

Naaras "suostuu yleensä parittelemaan hiipparin kanssa, koska sillä on suunsa lähellä erillinen hiippareiden siittiöiden varastointiin tarkoitettu elin", kirjoittaa tutkimuksen pääkirjoittaja, Tokion yliopiston tutkijatohtori Yoko Iwata sähköpostiviestissä.

Vaikka suurin osa munista päätyykin suurten koiraiden hedelmöittämiksi, hiipparikoiraiden toiminta varmistaa niillekin jonkinlaisen suvunjatkamismahdollisuuden.

Suuret siittiöt eivät ui nopeammin

Iwata kollegoineen avasi koetta varten kaupallisesti kalastettuja kalmareita ja keräsi siittiöitä koiraista ja naaraiden kahdesta siittiösäiliöstä.

Ryhmä mittasi siittiöitä mikroskoopin avulla ja havaitsi, että suurempien koiraiden siittiöiden – jotka varastoituivat siis naaraan sisään – keskipituus oli 73 metrin miljoonasosaa. Hiipparikoiraiden siittiöiden keskipituus sitä vastoin oli 99 metrin miljoonasosaa.

Tutkijat keräsivät myös elävien naaraiden munia ja keinohedelmöittivät niitä, ja vahvistivat siten kumpienkin siittiöiden olevan hedelmällisiä.

Lisäksi molemmat siittiötyypit uivat yhtä nopeasti, mikä viittaa siihen, että isommilla siittiöillä ei ole kilpailuetua pieniin nähden.

Hiippareiden suuremmat siittiöt näyttäisivät enemmänkin kehittyneen sopiviksi naaraiden säiliöihin ja ympäröivään meriveteen.

Toisin sanoen naaraiden kahden vastaanottopisteen ja niitä ympäröivän veden ominaisuudet – pH-arvo, suolapitoisuus, kaasu- ja ravinnepitoisuus – saattavat vaihdella ja suosia siten erikokoisia siittiöitä.

Tulokset antavat ensimmäiset todisteet siitä, että kaksi saman lajin erikokoista koirastyyppiä tuottavat erikokoisia siittiöitä ja käyttävät erilaisia yhdyntäasentoja, kirjoittavat BMC Evolutionary Biology -lehdessä julkaistun tutkimuksen tekijät.

Tuosta kaikesta on todennäköisesti hyötyä evoluution kannalta, lisää Yoko Iwata: hiipparikoiraiden sperma lisää naaraan jälkeläisten geneettistä vaihtelua ja edesauttaa sopeutumista pitkällä aikavälillä.

Miten hiipparista tulee hiippari?

Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, kuinka nuori kalmarikoiras kasvaa isoksi tai hiippariksi. Tutkijat eivät osaa sanoa, johtuuko hiipparikehitys perimästä vai ympäristötekijöistä: esimerkiksi veden lämpötilasta tai ravinnonsaannista.

Toisten kalmarilajien tutkimus ainakin viittaa siihen, että ympäristöllä saattaa olla vaikutusta.

Stanfordin yliopiston kalmariasiantuntija William Gilly sanoo, että nuoret jättiläiskalmarit muuttavat elämänkaartaan perusteellisesti El Niño -vuosina, jolloin Tyynenmeren itä- ja keskiosien trooppiset veden lämpenevät normaalia enemmän.

Lämpimämpi vesi ajaa nuoret jättiläiskalmarit jostain syystä lisääntymispuuhiin jo puolen vuoden iässä, jolloin niiden ruumiin pituus ilman lonkeroita on vasta parikymmentä senttimetriä. Yleensä kalmarit lisääntyvät vasta täysikokoisina, jolloin niiden ruumis on lähes parin metrin mittainen.

"Se, että elämän varhaisvaiheessa vaikuttavat ympäristötekijät heittävät eläimen jollekin vaihtoehtoiselle kehitysuralle, saattaa olla hyvin tavallista kalmareilla ja monilla muillakin eläinlajeilla", sanoo Gilly.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...