Sulaminen hukuttaa ja murskaa kuutteja

Ilmaston lämpeneminen sulattaa merijäätä, jota grönlanninhylkeen poikaset tarvitsevat selvitäkseen aikuisiksi.

tiistai 10. tammikuuta 2012 teksti Dave Mosher, National Geographic News

Ilmastonmuutos kohtelee grönlanninhylkeen poikasia kovalla kädellä, paljastaa ensimmäinen aiheeseen paneutunut tutkimus.

Merijäätä rikkovat myrskyt ja lämpenevät vedet pienentävät jääpeitettä, jonka turvin grönlanninhylkeet selviytyvät elämänsä ensimmäisistä vaarallisista viikoista.

Paksuja, vankkoja jäälauttoja vaille jäävät kuutit hukkuvat tai musertuvat jäänkappaleiden väliin.

Grönlanninhylkeiden kannalta "hyvä jää on noin 30–70 senttimetriä paksua ja se peittää 60–90 prosenttia vedestä", sanoo Kanadan kalastus- ja meriministeriön meribiologi Garry Stenson, joka on mukana grönlanninhyljekannan tarkkailussa ja arvioinnissa.

Jäämeren eteläosan ja Pohjois-Atlantin jääpeite on kuitenkin vähentynyt 1970-luvulta lähtien noin kuusi prosenttia vuosikymmenessä.

Kun ilmastonmuutos vielä vähentää hyvän jään määrää entisestään, kuuttien eloonjäämisaste pudonnee tulevina vuosina, sanovat asiantuntijat. "Jos poikimisalueen jää on jonakin vuonna heikkolaatuista, käytännössä yksikään kuutti ei selviä", sanoo tutkimusta johtanut yhdysvaltalaisen Duke-yliopiston meribiologi David Johnston.

Esimerkiksi vuonna 2007 yli 75 prosenttia kanadalaiskuuteista menehtyi heikkojen jääolojen vuoksi – vuonna 2010 kuolivat lähes kaikki, sanoo Johnston.

Hylkeiden alamäen syyt

Selvittääkseen ilmastonvaihteluiden vaikutuksia merijäähän ja jääkadon vaikutuksia grönlanninhylkeen kuutteihin Johnston ryhmineen teki kolme laajaa tutkimusta; ensimmäisen vuonna 2005.

Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa selviteltiin Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO) vaikutuksia Kanadassa. Johnstonin mukaan NAO-ilmiö "käytännössä määrää myrskyjen voimakkuudet ja reitit sekä merijään muodostumisen ja säilymisen koko Pohjois-Atlantilla".

Kolmannessa ja viimeisimmässä tutkimuksessa kytkettiin ensimmäistä kertaa yhteen NAO, ilmaston pitkäaikainen muutos, merijää ja kuuttikuolleisuus.

"Asian tutkiminen on erittäin hankalaa. Kuuttikuolleisuudesta ei ole saatavissa juuri lainkaan kvantitatiivista tietoa", Johnston sanoi. "Siksi meidän oli käytettävä hyväksi rantaanajautumistietoja."

Vapaaehtoiset ovat viime vuosikymmenien aikana keränneet Yhdysvaltain koillisrannikolta tietoja rannoille ajautuneista kuolleista hylkeistä. Heidän toimintansa tarjosi Johnstonille ja hänen kollegoilleen kuuttikuolleisuutta koskevia tietoja, joita he voisivat vertailla merijään vaihteluihin.

Tulokset paljastivat, että kuuttikuolleisuus kasvoi ja väheni Pohjois-Atlantin oskillaation aiheuttamien merijäävaihteluiden mukaisesti, jotka puolestaan johtuvat ilmaston muutoksista.

"Saimme asian selville jokin aika sitten, mutta se on erittäin monimutkainen juttu", sanoo Garry Stenson, joka ei ollut mukana David Johnstonin tutkimustyössä.

Stenson lisää, että Johnstonin analyysi on "syvällisempi kuin yksikään aiempi tutkimus".

"Huonojen jääolojen tiedetään vaikuttavan kuuttikuolleisuuteen, ja merijään tiedetään vähentyneen", sanoo Stenson. "Populaation dynamiikkaa ei voi ymmärtää ottamatta huomioon tuota tosiasiaa."

Asiaan voi vielä vaikuttaa

Vaikka grönlanninhylje ei olekaan harvinainen laji, niin Johnston ja muutkin tutkijat ovat huolissaan sen tulevaisuudesta.

"Meidän pitäisi vaikuttaa siihen, mihin voimme. Emme voi vaikuttaa hylkeiden lisääntymisbiologiaan tai siihen, miten ja milloin niiden lisääntymisalueet kunakin vuonna jäätyvät", hän sanoo.

"Ihmisten käyttäytymiseen sen sijaan voimme vaikuttaa."

Grönlanninhylkeitä koskeva tutkimus julkaistiin 4. tammikuuta PLoS ONE -lehdessä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...