Huoli sinivalaan tulevaisuudesta

Vietettyämme 21 päivää Costa Rican kupolin lähellä oli aika kääntyä pohjoiseen kohti Acapulcoa. Paluumatkalla teimme yhteenvetoa. Matka oli tuottanut pettymyksiä: Olimme toivoneet pääsevämme asentamaan enemmän lähettimiä, näkemään enemmän poikasia ja kokemaan enemmän vedenalaisia kohtaamisia sinivalaiden kanssa. Meitä harmitti se, ettemme olleet nähneet valasta 4172, valkoista urosta. Pääosin olimme kuitenkin tyytyväisiä.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Vietettyämme 21 päivää Costa Rican kupolin lähellä oli aika kääntyä pohjoiseen kohti Acapulcoa. Paluumatkalla teimme yhteenvetoa. Matka oli tuottanut pettymyksiä: Olimme toivoneet pääsevämme asentamaan enemmän lähettimiä, näkemään enemmän poikasia ja kokemaan enemmän vedenalaisia kohtaamisia sinivalaiden kanssa. Meitä harmitti se, ettemme olleet nähneet valasta 4172, valkoista urosta. Pääosin olimme kuitenkin tyytyväisiä.

Risteillessämme kupolin yllä kolmen viikon ajan olimme onnistuneet löytämään kolme valasta, jotka oli varustettu lähettimellä Kaliforniassa ja jäljitetty tänne. Aina kun seurasimme yhden telemetrisen valaan lähettämiä signaaleja, havaitsimme sen olevan ”puhtaiden” valaiden seurassa. Satelliittijäljitys oli osoittautunut tehokkaaksi tavaksi selvittää merkitsemättömien valaiden olinpaikkoja. Olimme kiinnittäneet satelliittilähettimen kolmeen uuteen valaaseen (yksi lähetin ei tosin toiminut) ja akustisen lähettimen kuuteen muuhun valaaseen sekä tunnistaneet valokuvista seitsemisenkymmentä valasta, joista kolmetoista oli lähtöisin Kaliforniasta. Matka todisti sen, että kupolin luona käy suuria valasjoukkoja.

Näimme monia kolmen sinivalaan ryhmiä, romanttisia kolmiodraamoja, ja todistimme monenlaista rehvakasta kosiokäyttäytymistä, mikä kaikki viittaa siihen, että Costa Rican kupolin tienoo on myös pariutumisaluetta. Saimme todistettua vastaansanomattomasti sen, että sinivalaat ruokailevat täällä talvisin. Salakuuntelimme äänipoijujen ja akustisten lähettimien avulla sinivalaan laulun A- ja B-huutoja ja myös D-huutoja, joita valaat päästävät ruokailujen välissä. Niin saimme kirjoitettua ylös tämän merialueen talvista musiikkia.

Kupolilta kantautuu hyviä uutisia. Me ajattelevat apinat olemme metsästäneet luomakunnan mahtavimman olennon lähes sukupuuttoon. Sinivalasmäärät ovat yhä pieniä, mutta optimismia oli silti vaikea välttää. Kun katselin Nicklinin sylimikrolta uteliaan valaanpoikasen kuvia, näin mielestäni leikkisän jättiläisen. Se oli kannustavaa. Nuoriso antaa toivoa.

Palatessa oli aikaa pohdiskeluunkin. Ymmärsin miksi sinivalaan pyrstönjälki vangitsi minut aina kun näin sellaisen. Pyöreä läikkä on poskettoman suuri ja painava nimikirjoitus, joka hyppää reteästi esiin paperista. Sen ylimaallinen, merenkäyntiä uhmaava pysyvyys on hyvä enne. Täällä talvisessa turvapaikassa se antaa ymmärtää, että sinivalas saattaa sittenkin pystyä uhmaamaan historian painolastia.

”Täällä ollaan vieläkin!” kuuluu sen viesti.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...