Poikasia hoidetaan rakkaudella

Nairobin hoitolassa norsunpoikaset saapuvat kello kuuden syötölleen sännäten juoksuun heti nähdessään hoitajat, jotka kannattelevat valtavia maitopulloja tallirakennusten edessä. Niiden päästyä perille syntyy kaaos, koska järjestystä on muutettu, jotta tulokkaalle löytyisi tilaa, eivätkä norsut pidä rutiinien muuttumisesta. Hoitajista kokenein, Mishak Nzimbi – lempinimeltään norsukuiskaaja – astuu keskelle rähinää. Orpojen suosikkihoitajan tarvitsee vain nostaa kätensä ja antaa yksi tiukka komento, niin asukit asettuvat aloilleen ja imevät litratolkulla vastiketta muutamassa sekunnissa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Nairobin hoitolassa norsunpoikaset saapuvat kello kuuden syötölleen sännäten juoksuun heti nähdessään hoitajat, jotka kannattelevat valtavia maitopulloja tallirakennusten edessä. Niiden päästyä perille syntyy kaaos, koska järjestystä on muutettu, jotta tulokkaalle löytyisi tilaa, eivätkä norsut pidä rutiinien muuttumisesta.

Hoitajista kokenein, Mishak Nzimbi – lempinimeltään norsukuiskaaja – astuu keskelle rähinää. Orpojen suosikkihoitajan tarvitsee vain nostaa kätensä ja antaa yksi tiukka komento, niin asukit asettuvat aloilleen ja imevät litratolkulla vastiketta muutamassa sekunnissa.

”Hoitajat pitävät norsut mahtavasti ruodussa ilman mitään keppejä”, ihastelee Daphne Sheldrickin nuorempi tytär Angela, David Sheldrick Wildlife Trustin nykyinen johtaja. ”Kaikki lähtee norsujen halusta miellyttää sitä, jota ne rakastavat. Sitä on häkellyttävää ja kaunista katsella. Norsujen kanssa niittää sitä mitä kylvää, ja eniten niistä saa irti rakkaudella.”

Kävelemme karsinalle, jonka ovessa lukee Murka – se on se orpo, jonka otsasta törrötti löydettäessä keihäs. ”Katsopa sitä nyt”, kehottaa Daphne, kun Murka, jonka karmeasta koettelemuksesta muistuttaa otsassa enää pienen pieni painauma, lähestyy karsinansa puolittain avointa ovea ja alkaa imeä kahta sormeani. ”Eläinlääkärit eivät uskoneet sen selviävän edes yön yli.”

”Se on toipunut henkisestikin”, Angela lisää. ”Se oli herätessään äärimmäisen traumatisoitunut pikku norsu, joka hyökkäili kaikkien kimppuun – eikä ihme. Pikku hiljaa luottamus alkoi kuitenkin kasvaa, ja suunnilleen kuukauden kuluttua se ei pelkästään suvainnut ihmisiä vaan suorastaan hakeutui heidän seuraansa. Se ei ollut pelkästään meidän ansiotamme. Se ei olisi mitenkään voinut toipua niin nopeasti ilman muiden norsujen apua.”

Kaikkialla ympärillämme norsut ja hoitajat valmistautuvat yöpuulle. Hoitajat nukkuvat yöt aina eri orvon vieressä, jotta norsut eivät kiintyisi liikaa kehenkään tiettyyn ihmiseen – ja ehkä vähän toisinkin päin. Tallin oveen nojaileva Nzimbi, Murkan tämänkertainen yökaveri, muistelee ensimmäistä käyntiään hoitolassa 22 vuotta aiemmin. Hän kysyi Daphnelta heti töitä. ”Ymmärrän näitä eläimiä”, hän sanoo. ”Minä todella rakastan niitä.”

Nzimbin punkka on Murkan olkivuoteen ja peiton yllä, ja tyynyllä nököttää pieni radio. Kysyn, onko hänellä herätyskelloa norsujen yöruokintoihin heräämistä varten. ”Ei toki”, hän vastaa. ”Aina kolmen tunnin välein kärsä alkaa kurottaa ylös ja kiskoa peittoani pois. Norsut ovat meidän herätyskellojamme.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...