Harvinaisia kuvia: Lumileopardeja lankesi kamera-ansaan

Pohjois-Pakistanissa on onnistuttu nappaamaan ainutkertaisia kuvia erittäin uhanalaisista lumileopardeista.

tiistai 18. helmikuuta 2014 teksti Angie McPherson daily news

Norjan ympäristö- ja biotieteiden yliopiston tutkijat ovat onnistuneet saamaan kamera-ansoillaan harvinaislaatuisia kuvia ihmisiä karttelevista lumileopardeista. Kuvat ovat osa kolmivuotista tutkimushanketta, jossa norjalaistutkijoiden pääyhteistyökumppanina on Pakistanin lumileopardisäätiö.

Tutkijat julkaisivat raportin kamera-ansojen käytöstä Methods in Ecology and Evolution -julkaisussa puoli vuotta ennen hankkeen päättymistä.

Lumileopardia (Uncia uncia) tavataan Keski-Aasian lumihuippuisilla vuorilla, ja se tunnetaan lempinimillä ”harmaa aave” ja ”aavekissa”, koska se pysyttelee yleensä poissa ihmisten ja muiden eläinten näköpiiristä.

Tutkija Richard Bischof pyrkii nyt saamaan lisää tietoa näistä aroista eläimistä kajoamattomilla tutkimusmenetelmillä, kuten ulosteanalyyseillä ja valokuvilla.

"Näistä kuvista voi saada paljonkin tietoa esimerkiksi kissojen levinneisyydestä ja käyttäytymisestä", Bischof sanoo.

Täplikkäiden kissojen yksilölliset turkkikuviot mahdollistavat yksilöiden tunnistamisen, mistä on hyötyä esimerkiksi populaation koon arvioinnissa.

Luonnonvaraisia lumileopardeja arvellaan olevan jäljellä 4000–6500 yksilöä, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin erittäin uhanalaiseksi. Isojen kissojen suojelijat haluavatkin saada tästä kissaeläimestä nyt lisää tietoa, jotta lajin kuoleminen sukupuuttoon voitaisiin estää.

Kissat linssiluteina

Lumileopardien valokuvaaminen on tunnetusti vaikeaa. Marraskuussa 1971 National Geographic julkaisi kaikkien aikojen ensimmäiset valokuvat luonnonvaraisista lumileopardeista – nekin kuvat otettiin Pakistanissa.

Artikkelissa, joka kertoi "Aasian huippujen vaarassa olevista aaveista", seurattiin maineikkaan eläintutkijan ja valokuvaajan George Schallerin seikkailua lumileopardien jäljillä. Siitä on jo yli 40 vuotta, mutta kyseisten kissaeläinten kuvaaminen ei ole muuttunut juurikaan helpommaksi.

"Teemme työtä hyvin syrjäisillä seuduilla, erittäin korkealla ja karussa maastossa. Haasteita on siis paljon, mutta toisaalta työnteko on myös huikeaa seikkailua. Kajoamattomat tutkimusmenetelmät, kuten kamera-ansat ja ulosteiden DNA-analyysit, tarjoavat meille mahdollisuuden tutkia näitä salamyhkäisiä petoja niiden vuoristoisessa kotiympäristössä", Bischof sanoo.

Hanketta ei olisi voitu toteuttaa ilman seudun kylien sekä eläin- ja suojelujärjestöjen tukea.

"Ennen kaikkea apunani on joukko taitavia pakistanilaisia tutkijoita, joista on tullut varsinaisia lihansyöjien kamera-ansojen erikoisasiantuntijoita."

Tutkimusryhmä on huomannut, että jos kamerat sijoittaa sattumanvaraisesti, lumileopardien osuminen niiden eteen on hyvin epätodennäköistä.

"Kun löydämme jotain merkkejä lihansyöjistä, esimerkiksi tassunjälkiä, tutkimme kyseisen alueen ja etsimme sieltä otollisinta kamera-ansan paikkaa", Bischof selvittää.

Nämä uskomattomat kuvat on saatu kameroilla, jotka asetettiin vaeltavien lumileopardien kulkureiteille.

"Käytämme digikameroita, joissa on liiketunnistin ja infrapunasalama, jotta saamme kuvia sekä päivä- että yöaikaan. Kamera-ansoja tavataan sijoittaa puihin, mutta näissä korkeuksissa puita ei ole. Sen vuoksi kiinnitämme kameramme terässalkoihin."

Tässä kuvasarjassa näkyvä lumileopardi huomasi "terässalon kameroineen, marssi suoraan sen luokse, katsoi kameraan ja jatkoi sitten matkaansa".

Kissankakan kertomaa

Richard Bischof kollegoineen on kerännyt lumileopardien ulostekasoista näytteitä DNA-tutkimuksia varten. Analyysit paljastanevat uutta tietoa tutkimusalueen lihansyöjien tilasta ja ekologiasta.

"Valokuva lumileopardista on kieltämättä vaikuttavampi kuin kakkakikkare. Geneettisten menetelmien avulla saamme ulosteista kuitenkin paljon tietoa esimerkiksi lajista, sukupuolesta, yksilöllisestä identiteetistä ja ruokavaliostakin. Kun yhdistämme kamera-ansojen sadon geeninäytteisiin, saamme kattavamman kuvan tutkimusalueemme lihansyöjien ekologiasta."

"Kamera-ansoilla saadut kuvat villeistä eläimistä kiehtovat ihmisten mielikuvitusta. Se on jo itsessään arvokasta, koska se voi kasvattaa tietoisuutta asioista. Ekologeille kamera-ansat ja muut eläimiin kajoamattomat menetelmät ovat arvokas tietolähde, jonka avulla voimme saada tarkempaa tietoa näkymättömissä pysyttelevän lajin ekologiasta. Tarkemmat tiedot taas voivat edesauttaa lajin suojelua."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...