Viisi myyttiä lepakoista: Ovatko lepakot todella sokeita?

Lepakot herättävät ihmisissä usein ennakkoluuloja ja jopa pelkoja. Nyt voit lukea tästä, onko joissakin näihin ainoisiin lentäviin nisäkkäisiin liittyvissä myyteissä mitään perää.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Ensinnäkään lepakot eivät ole sellaisia vastenmielisiä ja pahansuopia otuksia, jollaisiksi ne usein esimerkiksi Halloween-juhlien yhteydessä kuvataan, sanoo Rob Mies, joka on Michiganissa Yhdysvalloissa toimivan lepakoiden suojelujärjestön, Organization for Bat Conservationin, johtaja.

Tosiasiassa lepakot ovat hyvin epäitsekkäitä, Rob Mies toteaa. Tunnetaan esimerkkejä siitä, että ne jakavat ravintoaan lajitovereidensa kanssa. Vampyyrilepakot esimerkiksi vievät verta toisille lepakoille, jotka eivät ole saaneet syödäkseen.

Myytti 1: Lepakot imevät verta ihmisistä

Vampyyrilepakot painavat vain viitisenkymmentä grammaa. Vaikka nämä Keski- ja Etelä-Amerikassa elävät lepakot joskus ovat purreet ihmistäkin, pääsääntöisesti ne elättävät itseään imemällä nautakarjaa tavalla, jota Rob Mies vertaa hyttysten ateriointiin.

”Ne nuolaisevat suuhunsa noin lusikallisen verta, ja niillä on syljessään antikoaguloiva entsyymi, joka estää verta hyytymästä”, Rob Mies selittää.

Lepakon entsyymiä käytetään veren hyytymistä estäviin lääkkeisiin, ja se on saanut nimen... no usko pois… Draculin.

Myytti 2: Lepakot ovat sokeita

Tämä myytti on täyttä puppua: suuret lepakot ”näkevät kolme kertaa niin tarkasti kuin ihminen”, sanoo Rob Mies.

Muutkin aistit ovat kehittyneet juuri lepakoiden tarpeita vastaaviksi: suuret korvat auttavat pikku lepakoita kaikuluotaamaan, toisin sanoen käyttämään esineistä takaisin heijastuvia ääniaaltoja luonnollisena kaikuluotaimena.

Myytti 3: Lepakot iskevät ihmisiin

Lepakoiden lentotapa on ehkä syynä siihen, että ajatellaan niiden iskevän kyntensä ihmisten päähän.

Lepakot roikkuvat nukkumapaikoissaan pää alaspäin, joten ne joutuvat pudottamaan itseään vähäsen ”saadakseen nostetta ja voidakseen alkaa räpyttää siipiään”, sanooo Rob Mies.

Vaikka siis voi näyttää siltä, että lepakko tekee syöksysukelluksen kohti ihmisen päätä, siitä ei suinkaan ole kyse.

”Lepakot eivät rakenna pesiä”, Rob Mies lisää – eivätkä varsinkaan ihmisten hiuksiin.

Myytti 4: Lepakoista ei ole mitään hyötyä

Rob Mies voi vielä sietää sen, että lepakoiden luullaan olevan sokeita tai tekevän pesänsä ihmishiuksiin, mutta ”jos ihmiset luulevat, ettei lepakoista ole mitään hyötyä, niin se on jo iso ongelma”.

Lepakot esimerkiksi ”ovat tärkeimpiä siementen levittäjiä, ja siten ne luovat sademetsään uutta elämää”, sanoo Rob Mies.

Kun lepakot syövät, siemenet leviävät niiden ulosteiden välityksellä. Vuonna 1999 tehty tutkimus osoittaa, että eurooppalaiset, afrikkalaiset ja aasialaiset lepakot levittävät 300 kasvilajin siemeniä ja että lepakot ”pystyvät levittämään siemeniä satojen kilometrien alueelle”.

Pidätkö banaaneista? Avokadoista? Margarita-drinkeistä? Siinä tapauksessa olet kiitollisuudenvelassa lepakoille. Lepakot voivat mehiläisten tavoin pölyttää, sanoo Rob Mies, ja Yhdysvaltojen metsähallinnon mukaan lepakot vastaavat 300 eri hedelmälajin pölytyksestä, samoin kuin agaaven, jota käytetään tequilan valmistukseen. Kippis ja kulaus!

Lisäksi vielä lepakot ovat hyvin tärkeitä siksi, että ne Yhdysvaltojen biodiversiteettikeskuksen mukaan huolehtivat ”myrkyttömästä haittaeläimien tuhoamisesta 3,7–53 miljardin dollarin arvosta vuosittain”. Jokainen lepakko voi nielaista tuhansia hyönteisiä yhden ainoan yön kuluessa.

”Taloudellisesti ne ovat meille aivan käsittämättömän tärkeitä”, toteaa Rob Mies.

Tuhannet meksikolaiset doggilepakot lentävät ulos luolan aukosta Carlsbad Cavernsin kansallispuistossa New Mexicossa USA:ssa.
Kuva: Michael Nichols, National Geographic Creative

Myytti 5: Lepakot kantavat raivotautia

Sekä suojelujärjestö Organization for Bat Conservation että Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset kertovat, että vain 5–6 prosenttia tutkittavaksi vangituista lepakoista on saanut raivotautitartunnan.

Koska sairaita lepakoita on helpompi saada kiinni kuin terveitä, on tartunnan saaneiden prosenttiosuus lepakoiden kokonaiskannassa todennäköisesti vielä edellä mainittua alhaisempi.

Lepakoihin pätee sama kuin muihinkin villeihin eläimiin: niitä ei kannata koskettaa, ellei se ole välttämätöntä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...