Brasilian vahvat naiset

Naisten voimaantuminen ja kuumat saippuasarjat saivat syntyvyyden laskuun ja talouden nousuun Brasiliassa.

torstai 15. syyskuuta 2011

José Alberto, Murilo, Geraldo, Angela, Paulo, Edwiges, Vicente, Rita, Lucia, Marcelino, Teresinha. Eikös siinä ollut 11? Luettelosta puuttuvat yksi kuolleena syntynyt, kolme keskenmenoa sekä vauva, joka eli vain vajaan vuorokauden.

Dona Maria Ribeiro de Carvalho, karheaääninen 87-vuotias brasilialaisrouva, teki selkoa 16 raskaudestaan ja katsahti esikoistaan José Albertoa, joka oli tullut sunnuntaivisiitille. ”Lasteni lukumäärää ajatellen minulla pitäisi olla jo yli sata lapsenlasta”, sanoi Dona Maria tyynesti, äänessään vain häivähdys moitetta.

José Alberto, yksi Brasilian nimekkäimmistä väestötieteilijöistä ja taloustieteen laitoksen johtajan virasta eläkkeelle jäämässä oleva professori Carvalho, loikoili hymyillen sohvalla. Hän toki tiesi äitinsä lastenlasten lukumäärän: 26.

Valtaosan urastaan hän oli tilastoinut, tutkinut ja kirjoittanut merkittävästä Brasilian väestökasvun ilmiöstä, josta hänen oma sukunsa antoi oivan esimerkin: suvun syntyvyys oli romahtanut kahden sukupolven aikana 2,36 lapseen perhettä kohden ja oli hyvää vauhtia painumassa kohti kansallista 1,9 lapsen keskiarvoa (joka on lähes sama kuin Suomen kokonaishedelmällisyysluku, 1,87). Tuo taso on jo väestön uusiutumisrajan alapuolella. Latinalaisen Amerikan suurimmassa valtiossa – 191 miljoonan asukkaan maassa, jossa pääuskonto on roomalaiskatolisuus, abortti joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty ja ehkäisyvalistus olematonta – perhekoko on pienentynyt 50 vuodessa niin rajusti, että syntyvyyskäyrä muistuttaa lasten liukumäkeä.

Lapsiluvusta vallitsee yksimielisyys

Eikä kyse ole siitä, että vain vauraat uranaiset olisivat lopettaneet lapsitehtailun. Belo Horizontessa toimivan Cedeplar-väestötietokeskuksen tutkijat ovat havainneet syntyvyyden laskevan kaikissa Brasilian yhteiskuntaluokissa ja kaikilla alueilla. Lähes kaikki tapaamani brasilialaisnaiset sanoivat, että nykyaikaisessa perheessä kuuluu olla kaksi lasta, mieluiten tyttö ja poika. Kolme lasta menisi ehkä juuri ja juuri, yksikin voisi riittää.

Työläiskaupunginosassa Belo Horizonten laitamilla naimaton 18-vuotias äiti katseli lempeästi taaperoikäistä poikaansa ja kertoi rakastavansa tätä kovin mutta saaneensa tarpeeksi lasten hankkimisesta. Hän käytti ilmaisua, jonka olin kuullut muidenkin brasilialaisnaisten suusta: ”A fábrica está fechada.” Tehdas on suljettu.

Rivakka syntyvyyden lasku ei ole vain brasilialainen ilmiö. Vaikka maapallon kokonaisväestö kasvaa huolestuttavasti, elää lähes puolet ihmisistä maissa, joissa syntyvyys on laskenut alle väestön uusiutumistason (2,1 lasta naista kohden). Saharan eteläpuolisen Afrikan muodostamaa huomattavaa poikkeusta lukuun ottamatta syntyvyys on laskenut muuallakin ripeästi.

Selvä suuntaus

Brasilian 1960-luvulla käynnistynyt muutosprosessi tarjoaa suuntauksen syitä ja merkityksiä tutkiville väestötieteilijöille yhden maapallon parhaista esimerkkitapauksista. Brasilia on suuri valtio, johon mahtuu jos jonkinlaisia maantieteellisiä alueita, etnisiä ryhmiä ja kulttuureja, mutta sen väestötiedot ovat silti olleet kautta aikojen erittäin selkeitä ja luotettavia.

”Täällä meni 40 vuotta siihen, mikä vei Englannissa 120 vuotta”, sanoi Carvalho eräänä päivänä. Vaikka Brasilian syntyvyyssukellukseen onkin monia syitä, ratkaisevassa osassa ovat olleet vahvat ja sitkeät naiset, jotka alkoivat sulkea tehtaitaan kaikilla keksimillään tavoilla ilman virallista rohkaisua ja vastoin piispojen julistuksia.

Brasiliassa tapaa jatkuvasti alle 35-vuotiaita ja jo steriloituja naisia, jotka puhuvat asiasta avoimesti. ”Olin 18, kun ensimmäinen vauva syntyi – halusin lopettaa jo siihen, mutta toinen tuli vahingossa, ja sitten riitti”, kertoi 28-vuotias käsityökaupan myyjä koillisbrasilialaisessa Recifen kaupungissa. Hän kävi tukkimassa munanjohtimensa 26-vuotiaana, ja kun kysyin miksi hän oli valinnut peruuttamattoman ehkäisymenetelmän niin nuorella iällä, hän muistutti minua pojasta numero kaksi, joka tuli tahattomasti. Ehkäisypillerit lihottivat ja aiheuttivat huonoa oloa, hän lisäsi. Ja mikäli en ollut oivaltanut: hänelle riitti.

Miksi juuri kaksi? Miksei neljää? Miksei kahdeksaa niin kuin isoäidillä? Vastaus oli aina sama: ”Mahdotonta! Liian kallista! Liian työlästä!” Epäuskoinen ilme kasvoillaan naiset lisäsivät: nyt eletään 2000-lukua, senhora, oletteko järjiltänne?

Ohjeet syntyvyyden laskuun

José Alberto Carvalho ja muut väestötieteilijät väittelevät yhä vilkkaasti Brasilian syntyvyyskehityksen eri puolista. Jos joku nyt haluaisi laatia kaavan sille, miten valtion syntyvyys saadaan laskuun ilman varsinaisia lapsiluvun rajoituksia, niin tässä kuusikohtainen toimenpideohjelma:

1. Teollista rajusti, ripeästi ja myöhään, jotta maa kokee 25 vuodessa maalta kaupunkeihin vievän rakennemuutoksen, joka ekonomistien perinteisen ajattelutavan mukaan vei noin sata vuotta. Brasilian sotilasjohtajat, jotka kaappasivat vallan käsiinsä vuonna 1964 ja hallitsivat maata pari vuosikymmentä ajoittain brutaalin autoritaarisesti, pakottivat valtion uuteen talousmalliin, jossa työt ovat pääasiassa kaupungeissa, asunnot ahtaita, faveloiden eli slummien kadut vaarallisia, vauvat ennemmin taloudellisia taakkoja kuin tulevia maatilan apulaisia ja työt, joita naisten on tehtävä perheidensä elättämiseksi, vievät heidät pois kotoa kymmeneksi tunniksi kerrallaan.

2. Älä sääntele lääkealaa liiaksi ja pidä apteekkituotteet reseptivapaina. Ehkäisypillerien vyöryttyä markkinoille 1960-luvun alussa kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset ovat saaneet niitä käsiinsä jopa ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä, jos vain rahaa löytyy.

3. Paranna imeväis- ja lapsikuolleisuustilastoja, kunnes perheet eivät enää koe tarpeelliseksi tehtailla vauvoja sen varalta, että osa kuitenkin kuolee nuorena. Vahvista turvallisuuden tunnetta kansallisella eläkejärjestelmällä, joka karistaa työväenluokan vanhemmilta sen käsityksen, että suuri perhe on heidän ainoa vanhuudenturvansa.

4. Totuta terveydenhuollon lääkärit parin sukupolven ajan siihen, että keisarinleikkaukset tietävät isompaa palkkapussia ja paremmin ennakoitavissa olevia työaikoja kuin luonnollisten synnytysten odottelu. Levitä sitten naisten keskuudessa sanaa, jonka mukaan julkisen terveydenhuollon lääkärin voi suostutella tekemään sterilisaation vaivihkaa keisarinleikkauksen yhteydessä, mikä takaa kukoistavat ja vuosikymmeniä jatkuvat harmaat markkinat tälle lopulliselle ehkäisymenetelmälle.

69-vuotias, eläkkeellä oleva opettaja kertoi hankkineensa sterilisaation jo vuonna 1972 perheen kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Kyseisellä naisella oli kolme siskoa, joiden kaikkien munanjohtimet oli tukittu. Kaikki olivat kyllä katolisia, eikä kirkon hierarkia katsonut toimia hyvällä. Yksikään heistä ei siitä juuri piitannut, sillä vaikka he olivat uskovaisia, ei miesvaltaista papistoa voi ehkä pitää kaikissa asioissa luotettavana Jumalan tahdon välittäjänä. Opettaja kaatoi teetä ja puhui asiasta tyynesti. ”Kaikkihan sitä tekivät”, hän sanoi.

5. Levitä sähkö- ja televisioverkko samalla kertaa suurimpaan osaan maata, niin saat perinteisen perhe-elämän mallit kunnolla sekaisin. Laita sitten tulemaan tuutin täydeltä yhdenmukaista kuvaa ihanteellisesta, eloisasta nykyaikaisesta brasilialaisperheestä, joka on vauras, vaaleaihoinen ja pieni. Tutkijat ovat perehtyneet perheiden kutistumiseen mitä ilmeisimmin vaikuttaneisiin saippuaoopperasarjoihin, jotka ovat suosittuja kautta Latinalaisen Amerikan. Nämä telenovelat, brasilialaisittain yksinkertaisesti novelat, kestävät yleensä useita kuukausia ja muistuttavat sisällöltään harlekiinikirjallisuutta.

Minun maassa ollessani ykkössarja oli Passione, jonka päähahmoja olivat Gouveian teollisuussuvun syntejä tehneet jäsenet. He olivat kaikki erittäin hyvännäköisiä ja omistivat jos jonkinlaisia himoittuja kulutustavaroita: moottoripyöriä, kristallikruunuja, kilpapyöriä, lentolippuja, ranskalaisia korkokenkiä. Raudanlujalla leskirouva Gouveialla oli kolme lasta. Tai oikeastaan neljä, mutta yhdestä avioliiton ulkopuolella syntyneestä ja pikkuisena Italiaan viedystä lapsesta ei hiiskuttu, koska … no, ei sillä ole väliä vaan sillä, että Gouveian perhe oli pieni, eikä sarjassa ollut muitakaan suurperheitä uskomattoman mutkikkaasta juonesta huolimatta.

”Kysyimme, yrittääkö Globo-kanava tietoisesti vaikuttaa perhekokoon”, sanoo väestötieteilijä Elza Berquó. ”He vastasivat, että ’ei, on vain helpompi käsikirjoittaa pienistä perheistä kertovia noveloita.’”

Lopuksi, numero 6: Muuta kaikki maan naiset brasilialaisiksi. Machismo tarkoittaa brasilianportugaliksi aivan samaa kuin mantereen espanjankielisissä maissakin, ja se on liitetty maan korkeisiin perheväkivaltalukuihin ja muihinkin naisiin kohdistuviin fyysisiin loukkauksiin. Kansakunta muuttui kuitenkin suuresti 1970- ja 1980-luvun naisasialiikkeen vaikutuksesta, eikä Brasiliaa voi enää kutsua tasa-arvon takapajulaksi. Kun presidentti Dilma Rousseff pyrki virkaansa viime vuonna, kiivaimmat kansalliset väittelyt käytiin hänen poliittisista ajatuksistaan ja sidonnaisuuksistaan eikä siitä, onko maa valmis valitsemaan naisen presidentiksi.

Brasiliassa on naisia korkea-arvoisina armeijan upseereina, erityisiä naisille tarkoitettuja ja naisten johtamia poliisiasemia sekä maailman kuuluisin naisjalkapalloilija (häikäisevä pallotaituri Marta). Kun vietin iltaa Brasilian lisääntymisterveystutkimuksia johtaneen synnytysopin professorin Aníbal Faúndesin kanssa, hän palasi toistuvasti asiaan, jota hän pitää syntyvyysmuutoksen ensisijaisena moottorina. ”Syntyvyys sukelsi laskuun, koska naiset päättivät, etteivät he halua enempää lapsia”, hän sanoi. ”Brasilialaisnaiset ovat erittäin lujatahtoisia. Kyse on siitä, että he päättivät toimia näin ja keksivät sitten keinot.”

Aborttipillereitä helposti saatavilla

Asiaa valaisee hyvin Cytotec-episodi. Cytotec on misoprostoli-nimistä ainetta sisältävä lääke, joka kehitettiin alkujaan mahahaavan hoitoon mutta tuli 1980-luvun lopulla tunnetuksi aborttipillerinä. Sitä käytettiin varhaisraskauden keskeytykseen yhdessä toisen lääkkeen, RU-486:n eli mifepristonin, kanssa. Jo ennen kuin muualla maailmassa edes kuultiin pillereillä tehtävistä aborteista – Ranskan ja Kiinan markkinoille pillerit ilmestyivät kiivaiden väittelyiden saattelemina vuonna 1988 – olivat brasilialaisnaiset jo keksineet kyseisen aborttikeinon.

Brasilian laki kieltää abortit raiskaustapauksia ja naisen henkeä uhkaavia raskauksia lukuun ottamatta, mutta lakia ei noudateta. ”Naiset kertoivat toisilleen oikeasta annostuksesta”, kertoo brasilialainen väestötieteilijä Sarah Costa, jonka kirjoittama artikkeli Brasilian Cytotec-ilmiöstä on julkaistu lääketieteellisessä Lancet-lehdessä. ”Katukauppiaat myivät sitä rautatieasemilla. Jos joku halusi säännellä perheensä kokoa, hän kysyi palvelujen ja tiedon puutteessa neuvoa muilta. Niin tieto sitten liikkui.”

1990-luvun alussa Cytotecin käytölle asetettiin rajoituksia, ja nykyisin sitä saa vain sairaaloista. Naiset tosin kertoivat minulle, että Cytotec-pakkauksia voi yhä ostaa Internetistä ja kirpputoreilta. Toisaalta julkinen terveydenhuolto tarjoaa nykyisin ilmaiseksi sterilisaatioita ja muita ehkäisymenetelmiä. Laittomat abortit tekevät silti yhä kauppansa. Brasilialaisnaisen ei ole välttämättä kovin helppoa tai turvallista rajoittaa perheensä lapsilukua, mutta keinoja löytyy joka lähtöön, ja näyttää siltä, että koko Brasilian yhteiskunta odottaakin heidän hoitavan asian.

Yhteiskunta on suunniteltu pienille perheille

”Katso vaikka asuntoja”, sanoi 31-vuotias riodejaneirolainen markkinointijohtaja Andiara Petterle. ”Ne on suunniteltu korkeintaan neljälle hengelle. Kaksi makuuhuonetta. Supermarketeissa kaikki tuotteet ovat aina neljälle hengelle.”

Petterlen perustama yritys on keskittynyt brasilialaisnaisia koskeviin markkinatutkimuksiin, ja kyseisten naisten ostotottumukset ja arjen tärkeysjärjestys ovat mullistuneet Petterlen syntymän jälkeisinä vuosina. Hän muistutti minua, että esimerkiksi avioero laillistettiin Brasiliassa vasta vuonna 1977. ”Olemme muuttuneet niin nopeasti”, hän sanoi. ”Havaintojemme mukaan nuorten naisten tärkeysjärjestyksessä opinnot ovat nykyisin usein etusijalla. Toisella sijalla on ammatti ja kolmannella lapset ja vakaa parisuhde.”

Lasten saaminen ei siis ole kadonnut nykyaikaisten naisten prioriteeteista, se on vain tärkeysjärjestyksessä alempana. Petterlellä itsellään ei ole lapsia, mutta hän toivoo vielä jonakin päivänä niitä saavansa. Saatoin kuulla hänen puheissaan kaikuja tutusta asiasta: elämä on nyky-Brasiliassa niin kallista, ettei lapsia ole varaa hankkia kahta enempää. Julkinen koulujärjestelmä on kuulemma pitkälti raunioina, ja perheet tarraavat siihen yksityisopetukseen, mihin heillä on varaa. Myös terveydenhuoltojärjestelmä on monien mielestä raunioina, ja perheet käyttävät niitä yksityisiä terveyspalveluja, joihin heillä on varaa. Vaatteet, kirjat, reput, kännykät – kaikki ovat kalliita, ja jollakin keinolla ne on hankittava.

Olisi silti liioiteltua väittää, että brasilialaiset hankkivat nykyisin vähemmän lapsia yksinkertaisesti siksi, että he haluavat sijoittaa enemmän rahaa kuhunkin lapseen. Pienentyneen perhekoon on toisaalta sanottu tukeneen vauhdilla kehittyvien maiden talouskasvua etenkin niin kutsutuissa BRICS-maissa eli Brasiliassa, Venäjällä, Intiassa, Kiinassa ja Etelä-Afrikassa. Talouskasvu ei kuitenkaan takaa perheiden hyvinvointia, mikäli vaurautta ei hallita harkitusti ja mikäli tuleviin sukupolviin ei sijoiteta. ”Vaikka syntyvyys on laskenut Brasiliassa ja muissa BRICS-maissa, en näe mitään merkkiä yhteiskunnan muuttumisesta entistä eettisemmäksi”, sanoo markkinatutkija Petterle.

Istuin yhtenä aamuna kahvilassa muutaman nuoren sãopaulolaisen uranaisen kanssa, ja selailimme kahdeksaa erilaista vanhemmuuteen keskittyvää kiiltäväkantista aikakauslehteä. Joka lehti oli pullollaan ylellisiä tavara-, vaate- ja sisustusmainoksia. Naiset sanoivat, että tuotteet olivat kyllä viehättäviä, mutta aivan liian ylenpalttisia, jopa häiritsevän ylettömiä.

Kun kysyin, kokivatko he koskaan kaipuuta kahden sukupolven takaiseen vähemmän materialistiseen elämään, erotin kaiken mekastuksen seasta sanan presa. Kahlittu. Pääosin vastaukset kuitenkin hukkuivat naurunremakkaan.

Tilaa nyt

Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Seuraa kehitystä. Tilaa National Geographic.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...