Galleria: Yellowstonen villi luonto

Yellowstonen kansallispuisto tarjoaa kaikkea mahdollista vuorista, joista ja vesiputouksista karhuihin, kuumiin lähteisiin ja geysireihin. Tervetuloa luonnon luvattuun maahan.

torstai 12. toukokuuta 2016 teksti David Quammen

Useimmat Yellowstonen vieraat katselevat tuota kaikkea ikään kuin pleksilasin läpi. Autoista ihaillaan tienvarren karhua, näköalatasanteelta alempana kuohuvaa jokea ja kävelysilloilta geysiraltaita.

Puisto koetaan eräänlaisena dioraamana, jossa pysytään turvassa jalat kuivina, mutta jos kävelee parikin sataa metriä tieltä metsikköiseen rotkoon tai marunakasviniitylle, on syytä kantaa mukana karhusuihkepulloa toisin kuin Lance Crosby teki.

Tässä piilee Yellowstonen ja useimpien muidenkin kansallispuistojen paradoksi: erämaa on rajattu, luontoa hallinnoidaan ja villieläimien pitää noudattaa ihmisten laatimia sääntöjä.

Se on mutkikasta, ja vielä mutkikkaammaksi asian tekee se, että ”Yellowstone” viittaa muuhunkin kuin puistoon.

Se on eponyymi valtavalle ekosysteemille, Manner-Yhdysvaltojen 48 osavaltion suurimmalle ja monimuotoisimmalle, valtaosin kahlitsemattomalle erämaalle.

Suur-Yellowstonen ekosysteemi on noin yhdeksän miljoonan hehtaarin amebamainen kokonaisuus, johon sisältyy myös Grand Tetonin kansallispuisto, osia valtion metsistä, rauhoitusalueista sekä muista julkisista ja yksityisistä maista.

VIDEO: Pulahtelevat karhut Harvinaista piilokamerakuvaa Yellowstonen karhujen kylpyhetkistä.

Valtavaa amebaa ympäröi siirtymävyöhyke, jonka alueella kohtaa todennäköisemmin karjaa kuin hirviä, näkee ennemmin viljasiiloja kuin harmaakarhuja ja kuulee luultavammin mustan labradorinnoutajan haukkua kuin suden ulvontaa.

Tuota puskurivyöhykettä reunustaa 2000-luvun Yhdysvallat: valtatiet, kaupungit, pysäköintialueet, kauppakeskukset, loputtomiin leviävät lähiöt, golfkentät ja kahvilat.

Onko meillä mitään toivoa säilyttää yhtäkään mantereen alkukantaisen maiseman jäännettä keskellä nykyaikaista Amerikkaa, ainuttakaan esimerkkiä todellisesta erämaasta – petoja ja saaliseläimiä täynnä olevaa mahtavan karua ja vaativaa paikkaa, jossa luonnon hampaat ja kynnet saavat yhä olla veren punaamat?

Voiko sellaista paikkaa sovittaa yhteen ihmisten vaatimusten ja mukavuudenhalun kanssa? Aika näyttää, mihin ratkaisuun omat valintamme johtavat, mutta jos vastaus on myöntävä, niin se paikka on Yellowstone.

Voit lukea koko artikkelin National Geographicin uusimmasta numerosta 6/2016

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...