Inkojen ylevät unelmat

Tuntemattomuudesta Andien vallan huipulle kohonnut hallitsijoiden sarja alisti kuningaskuntia, muokkasi vuoria ja takoi kokoon mahtavan valtakunnan.

torstai 14. huhtikuuta 2011 teksti Heather Pringle

Syrjäisellä Taquilen saarella Perussa, keskellä suurta Titicacajärveä, satamäärin ihmisiä seisoo vaitonaisina aukiolla kuuntelemassa roomalaiskatolisen papin rukousta. Taquilen asukkaat, joista osa on yli 500 vuotta sitten tänne lähetettyjen inkakolonialistien jälkeläisiä, pitävät tiukasti kiinni vanhoista tavoistaan. He kutovat kirkasvärisiä kankaita, puhuvat perinteistä inkojen kieltä ja viljelevät peltojaan samaan tapaan kuin jo satoja vuosia sitten. Juhlapäivinä he kokoontuvat aukiolle tanssahtelemaan puupuhaltimien ja rumpujen tahtiin.

Tänä hienona kesäpäivänä he viettävät fiesta de Santiagoa eli Jaakobin juhlaa, joka olisi inkojen aikaan ollut ukkosenjumala Illapan juhla. Rukousten päättyessä neljä mustiin pukeutunutta miestä nostaa ylös rustiikkisen puisen kantotuolin, joka kannattelee maalattua Santiagon patsasta. He kuljettavat pyhimystä aukiolla kaikkien nähtäville, kuten inkat muinoin kantoivat palvottujen kuninkaidensa muumioita.

Inkahallitsijoiden nimet huokuvat valtaa ja kunnianhimoa vielä vuosisatojen päähänkin: Viracocha Inca (”ylin luojajumala”), Huascar Inca (”kultaketjuhallitsija”) ja Pachacutec Inca Yupanqui (”maailman uudelleenluoja”). Nykyisen Perun Cuscolaakson tienoilta vaivihkaa 1200-luvulla valtaan noussut inkadynastia hurmasi, lahjoi, pelotteli ja nujersi kilpailijoitaan ja loi Uuteen maailmaan esikolumbiaanisen ajan suurimman imperiumin.

Tutkijoilla oli pitkään vain hataria tietoja inkakuninkaiden elämästä lukuun ottamatta inka-aatelisten espanjalaisvalloittajille vuodattamia liioiteltuja kertomuksia. Toisin kuin mayoilla, inkoilla ei ollut kirjoitusjärjestelmää, ja kaikki muotokuvat, joita inkataiteilijat kenties olivat tehneet valtiaistaan, olivat kadonneet. Inkojen pääkaupungin Cuscon kuninkaalliset palatsit joutuivat sukkelasti eurooppalaisvalloittajien käsiin, ja niiden raunioille kohosi uusi Espanjan siirtomaakaupunki, jonka alle inkojen menneisyys hautautui. 1980-luvun alussa Perun Andeilla puhjenneet levottomuudet taas pitivät valtaosan nykytutkijoista poissa inkojen sydänmailta yli kymmenen vuoden ajan.

Nyt arkeologit ovat ottamassa takaisin menetettyä aikaa. Seulomalla Cuscon tienoon karuja rinteitä he ovat löytäneet tuhansia aiemmin tuntemattomia kohteita, jotka tuovat uutta valoa inkadynastian hämärään menneisyyteen. Arkeologit paikantavat inkahallitsijoiden kadonneita maatiloja kolonialistien asiakirjoista löytyvien vihjeiden avulla ja perehtyvät keisarillisten talouksien arkeen.

He liittävät yhteen kadonneen imperiumin laitamilta löytyviä dramaattisia todisteita inkakuninkaiden käymistä sodista ja henkien taistoista, joilla nämä takoivat kymmenistä etnisesti hajanaisista ryhmistä yhtenäisen valtakunnan. Inkojen ylivertainen kyky selvitä voittajana taisteluista ja rakentaa sivilisaatiota tiili tiileltä sisältää arkeologi Dennis Ogburnin mielestä selvän viestin: ”Nähdäkseni he julistivat olevansa maailman mahtavin kansa, jolle ei kannata kuvitellakaan ryppyilevänsä.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...