Kuninkaiden paratiisi

Kun inkakuningas Huayna Capac nousi valtaan vuoden 1493 tienoilla, inkadynastia näytti ulottuvan lähes kaikkialle. Tehdäkseen uudesta, nykyisen Ecuadorin alueella sijainneesta pääkaupungistaan mahtavan Huayna Capac pakotti yli 4 500 niskuroivaa alamaista kiskomaan valtavia kivilohkareita 1 500 kilometrin päästä Cuscosta pitkin jyrkkiä vuoristoteitä. Inkojen sydänmailla pieni miesten ja naisten armeija taas raatoi rakentamassa kuninkaallista maatilaa Huayna Capacille ja hänen perheelleen.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kun inkakuningas Huayna Capac nousi valtaan vuoden 1493 tienoilla, inkadynastia näytti ulottuvan lähes kaikkialle. Tehdäkseen uudesta, nykyisen Ecuadorin alueella sijainneesta pääkaupungistaan mahtavan Huayna Capac pakotti yli 4 500 niskuroivaa alamaista kiskomaan valtavia kivilohkareita 1 500 kilometrin päästä Cuscosta pitkin jyrkkiä vuoristoteitä. Inkojen sydänmailla pieni miesten ja naisten armeija taas raatoi rakentamassa kuninkaallista maatilaa Huayna Capacille ja hänen perheelleen. He myös siirsivät kuninkaan käskystä Urubambajoen virtaamaan laakson eteläreunaa pitkin, tasoittivat kukkuloita ja kuivasivat soita ja istuttivat raivaamilleen maille maissia sekä imperiumin kaukaisista osista tuotuja kasveja, esimerkiksi puuvillaa, maapähkinää ja tulisia paprikoita. Tilan keskelle he muurasivat Huayna Capacin uutta maaseutupalatsia, Quispiguancaa.

Vaellan Quispiguancan raunioilla arkeologi Alan Coveyn kanssa. Nykyisen Urubamban kaupungin laidalla sijaitseva palatsi paistattelee yhdessä alueen lämpimimmistä ja aurinkoisimmista mikroilmastoista, joka tarjosi vaihtelua kylmässä Cuscossa asuneelle kuninkaalliselle perheelle. Maatilan jäljellä olevien muurien sisään jäävä ala kertoo kuninkaallisen tilan levittäytyneen noin seitsemän jalkapallokentän alalle.

Puistojen, peltojen ja puutarhojen ympäröimä Quispiguanca oli paikka, johon soturikuningas saattoi vetäytyä rentoutumaan ja virkistymään sotaretkien jälkeen. Huayna Capac viihdytti täällä vieraita suurissa saleissa ja pelaili hoviväen ja muiden suosikkiensa kanssa. Hänen puolisonsa puolestaan hoiti puutarhaa ja kyyhkysiä. Tilan mailla oli myös syrjäinen maja ja metsikkö, jossa ylhäisö saattoi metsästää hirvieläimiä ja muuta riistaa. Sadat työläiset viljelivät maissia ja kaikenlaisia eksoottisia kasveja. Pellot tuottivat Huayna Capacille runsaita satoja ja riittävästi maissiolutta, joka takasi alamaisten viihtymisen Cuscon vuotuisilla juhlilla.

Quispiguanca ei ollut ainoa mahtitila. Inkakuninkaat eivät perineet juuri muuta kuin arvonimensä, joten kukin rakennutti kaupunkipalatsin ja maaseutukartanon pian valtaannousunsa jälkeen. Toistaiseksi arkeologit ja historiantutkijat ovat löytäneet toistakymmentä raunioitunutta kuninkaallista maatilaa, jotka syntyivät ainakin kuuden eri inkakuninkaan käskystä.

Kuninkaiden valta jatkui kuolemankin jälkeen. ”Esi-isät olivat olennainen osa Andien arkea”, sanoo Sonia Guillen, Perun Leymebamba-museon johtaja. Kun Huayna Capac menehtyi arvoitukselliseen sairauteen nykyisen Ecuadorin alueella suunnilleen vuonna 1527, hänen ruumiinsa muumioitiin ja kuljetettiin Cuscoon. Kuningasperheen jäsenet kävivät usein vierailuilla kuningasvainaan luona, kysyivät tältä neuvoa tärkeissä asioissa ja kunnioittivat vieressä istuneen oraakkelin välittämiä vastauksia. Huayna Capac pysyi Quispiguancan ja sitä ympäröivän tilan omistajana vuosia kuolemansa jälkeen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...