Muinaisuuden kadonneet kuninkaat

Oli sadekausi vuonna 1533, otollinen aika kruunajaisille, ja tuhansia ihmisiä ahtautui Cuscon pääaukiolle juhlimaan uuden, teini-ikäisen kuninkaan tuloa. Kaksi vuotta aiemmin sisällissodan aikana vihollisvalloittajia oli tunkeutunut valtakunnan pohjoisosaan. Metallivarusteita ja tappavia uusia aseita kantavat espanjalaiset olivat edenneet pohjoiseen Cajamarcan inkakaupunkiin ja ottaneet inkakuningas Atahuallpan vangikseen.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Oli sadekausi vuonna 1533, otollinen aika kruunajaisille, ja tuhansia ihmisiä ahtautui Cuscon pääaukiolle juhlimaan uuden, teini-ikäisen kuninkaan tuloa. Kaksi vuotta aiemmin sisällissodan aikana vihollisvalloittajia oli tunkeutunut valtakunnan pohjoisosaan. Metallivarusteita ja tappavia uusia aseita kantavat espanjalaiset olivat edenneet pohjoiseen Cajamarcan inkakaupunkiin ja ottaneet inkakuningas Atahuallpan vangikseen. Kahdeksan kuukautta vangitsemisen jälkeen he teloittivat kuninkaallisen vankinsa, ja vuonna 1533 espanjalaisten johtaja, Francisco Pizarro, valitsi nuoren Manco Inca Yupanqui -prinssin nukkehallitsijaksi.

Nuoren kuninkaan kantajien ylistyslauluja alkoi kiiriä kaupungin laidalta. Juhlijat hiljentyivät ja katselivat, kun kuninkaallinen teini saapui aukiolle esi-isiensä muumioiden saattelemana. Upeasti puetut muumiot istuivat loistokkaissa kantotuoleissa. Kuivahtaneet kuninkaat puolisoineen muistuttivat siitä, että Manco Inca polveutui pitkästä kuninkaiden ketjusta. Muiden valtakuntien hallitsijat saattaisivat tyytyä esittelemään veistoksia tai maalattuja muotokuvia mahtavista esi-isistään.

Inkakuninkaat panivat kuitenkin paremmaksi ja esittelivät esi-isiensä taidokkaasti säilöttyjä ruumiita.

Kruunajaisia seuranneina kuukausina espanjalaiset ottivat haltuunsa Cuscon palatsit ja maatilat, ja kuninkaalliset naiset he omivat vaimoikseen ja rakastajattarikseen. Manco Inca kapinoi ja yritti ajaa espanjalaiset ulos valtakunnastaan vuonna 1536. Kun hänen armeijansa kärsi tappion, hän pakeni Cuscosta Vilcabamban viidakkokaupunkiin, josta käsin hän junaili sissihyökkäyksiä. Espanjalaiset onnistuivat nujertamaan tuon viimeisen linnakkeen vasta vuonna 1572.

Noiden vuosikymmenten kaaoksessa inkojen laaja teiden, varastojen ja maatilojen verkosto alkoi pikku hiljaa rappeutua. Imperiumin murentuessa inkat seuraajineen yrittivät urheasti pitää huolta vallan symboleista. Palvelijat keräsivät pyhien kuninkaiden arvokkaat ruumiit ja kätkivät ne Cuscon ympärille, missä niitä palvottiin salaa – espanjalaisia pappeja uhmaten. Vuonna 1559 Cuscon ylin tuomari Juan Polo de Ondegardo päätti kitkeä pois moisen kuvainpalvonnan. Hän käynnisti kuninkaallisten ruumiiden löytämiseksi viralliset etsinnät, joiden aikana onnistuttiin paikantamaan yhdentoista inkakuninkaan ja useiden kuningatarten jäänteet.

Siirtomaaviranomaiset asettivat Pachacutecin, Huayna Capacin ja kahden muun kuninkaallisen muumiot eräänlaisina kuriositeetteina näytteille limalaiseen San Andrésin sairaalaan, jonne hyväksyttiin potilaiksi vain eurooppalaisia. Rannikon kostea ilmasto alkoi kuitenkin tuhota ruumiita, ja espanjalaisviranomaiset hautasivat inkojen suurimmat kuninkaat kaikessa hiljaisuudessa Limaan, kauas Andeilta ja kansasta, joka rakasti ja palvoi heitä.

Brian Bauer ja kaksi hänen perulaista kollegaansa, historioitsija Teodoro Hampe Martínez ja arkeologi Antonio Coello Rodríguez, lähtivät vuonna 2001 etsimään inkakuninkaiden muumioita. He halusivat korjata historiallisen vääryyden ja palauttaa perulaisille tärkeän osan heidän kulttuuriperinnettään.

Bauer tovereineen tutki kuukausien ajan nykyisin tyttökouluna Liman keskustassa toimivan San Andrésin sairaalan muinaisia piirustuksia. Pachacutecin ja Huayna Capacin mahdollisiksi hautapaikoiksi paljastui lopulta useampia kohteita. He kuvasivat todennäköisimpiä alueita maatutkilla ja löysivät maan alta holvikattoiselta kryptalta näyttävän kohteen. Bauer ja hänen perulaiset kollegansa olivat riemuissaan.

Kun arkeologit lopulta pääsivät kaivamaan paikan esiin ja avasivat kammion, he kokivat rajun pettymyksen. Krypta oli tyhjä. Bauerin mukaan on hyvinkin mahdollista, että kryptan sisältö siirrettiin, kun sairaalaa remontoitiin pahan maanjäristyksen jälkeen. Kukaan ei enää tiedä, missä Perun suurimmat kuninkaat lepäävät. ”Kuninkaallisten inkamuumioiden kohtalo on yhä avoin”, päättää Bauer suruissaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...