Pompejilaiset kuolivat nopeasti

Italialaisen tutkijaryhmän mukaan Vesuviuksen purkauksen uhrit eivät kokeneetkaan hidasta ja tuskallista tukehtumiskuolemaa vaan paloivat silmänräpäyksessä poroksi.

maanantai 21. kesäkuuta 2010 teksti Stefania Martorelli

Pompejiin vuosittain saapuvat miljoonat turistit ja muut vieraat irvistelevät tahtomattaankin nähdessään Vesuviuksen vuonna 79. eaa tapahtuneen purkauksen uhrien pohjalta tehtyjä kipsivaloksia, joissa muinaisen murhenäytelmän raakuus näkyy kouriintuntuvalla tavalla.

Ruumiiden asentojen on tähän asti uskottu kertovan tuskallisesta tukehtumiskuolemasta, mutta nyt on käynyt ilmi, että he paloivatkin nopeasti hengiltä.

Vesuvius-observatorion (Osservatorio Vesuviano-INGV) tutkijat Giuseppe Mastrolorenzo ja Lucia Pappalardo sekä Napolin yliopiston biologit Pierpaolo Petrone ja Fabio Guarino paljastavat tutkimuksessaan ensimmäistä kertaa sen, mitä vaikutuksia purkauspilvellä oli Pompejin ja muiden Vesuviuksen lähialueiden asukkaisiin vuonna 79 eaa.

Poikkitieteellinen tutkimus perustuu vulkaanisten kerrosten, tuhkan rakenteen ja uhrien DNA:n tutkimukseen, jotka yhdistettiin purkauksesta tehtyyn tietokonesimulaatioon.

Havainnot

”Tähänastisista tieteellisistä oletuksista, lukemattomista uutisraporteista ja miljoonien kävijöiden vaikutelmista poiketen uhrit eivät kuolleetkaan hitaasti ja tuskallisesti tukehtumalla. Sitä vastoin he kuolivat äkisti, koska he altistuivat korkeille, 300–600 asteen lämpötiloille”, selittää vulkanologi Giuseppe Mastrolorenzo, yksi tutkimuksen kirjoittajista.

”Uudet todisteet vuoden 79 eaa. tulivuorenpurkauksen termisistä ja mekaanisista vaikutuksista korostavat sitä, että tulevan purkauksen seuraukset saattavat olla tutkijoiden ja pelastusviranomaisten arvioimia pahemmat. Siksi Vesuviuksen purkautumisen varalle tehtyjä suunnitelmia on syytä muuttaa nopeasti ja perusteellisesti.”

Uusi tutkimus

”Aloitimme tutkimalla Vesuviuksen alueen eri osien tuhkakerroksia”, sanoo Mastrolorenzo. ”Pystyimme päättelemään niiden perusteella joitakin tietoja ja laskemaan esimerkiksi 30 kilometriä korkeaksi tiedetyn pyroklastisen pilven romahtamisen seurauksena syntyneen pilven korkeuden ja nopeuden. Korkeus- ja nopeuslaskelmien pohjalta pystyimme määrittämään pilven paksuuden ja tiheyden ja myös sen, kuinka kauan Pompejin ylittäminen siltä kesti: hieman yli minuutin.”

Todisteita uhreista

”Sitten kysyimme itseltämme, mitä vaikutuksia pilvellä oli ihmisiin”, sanoo Mastrolorenzo. ”Päättelimme, että pilven mekaaniset vaikutukset olivat rajalliset, koska se ei ollut kovin paksu. Seuraavaksi päätimme analysoida kuolonuhrien jäänteitä.”

”Niistä kävi ilmi, että ruumiit olivat valoksissa ’hetkellisessä kuolonkankeudessa’, jollainen syntyy äkkikuoleman kohdatessa. Analysoimme luunjäänteitä ja teimme DNA-analyyseja ja havaitsimme muutoksia, jotka ovat aiheutuneet korkeista lämpötiloista”, lisää Mastrolorenzo.

”Teimme luunpaloille laboratoriotestejä. Altistimme niitä kohoaville lämpötiloille, havainnoimme niissä tapahtuvia muutoksia ja vertailimme niitä Pompejin uhreihin. Silloin kävi selväksi, että nekin olivat altistuneet noin 300 asteen lämmölle. Herculaneumissa lämpötila oli kohonnut 600 asteeseen.”

”Pilven ylitysaika (yksi–kaksi minuuttia) ei myöskään olisi riittänyt tukehduttamaan ihmisiä”, vulkanologi sanoo. ”Tukehtuminen vaatii enemmän aikaa. Uhrien asento, jonka luultiin aiheutuneen pitkäkestoisesta kärsimyksestä, todistaakin erittäin korkean lämpötilan aiheuttamasta äkkikuolemasta.”

Lethal Thermal Impact at Periphery of Pyroclastic Surges: Evidences at Pompeii -niminen tutkimus julkaistiin tieteellisessä PLoS ONE sivustossa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...