Astana: Mahdollisuuksien kaupunki

Jernar Žarkešov ainakin uskoo siihen vakaasti. Tapaan tyylikkään 24-vuotiaan miehen lounaalla hienossa keskiaasialaisessa ravintolassa Nurzholbulevardilla. Hänellä on seuralaisenaan viehättävä nuori nainen nimeltä Michelle, joka on tullut käymään kotimaastaan Singaporesta, missä Žarkešov puolestaan valmistui hiljattain yhteiskuntapolitiikan maisteriksi. Žarkešov tilaa hevosmakkaraa ja kumissia – käymällä valmistettua, miedosti alkoholipitoista tammanmaitoa, kazakkien kansallisjuomaa – ja katselee huvittuneena, kun Michelle maistelee juomaa ennen kuin ojentaa sen hänelle.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Jernar Žarkešov ainakin uskoo siihen vakaasti. Tapaan tyylikkään 24-vuotiaan miehen lounaalla hienossa keskiaasialaisessa ravintolassa Nurzholbulevardilla.

Hänellä on seuralaisenaan viehättävä nuori nainen nimeltä Michelle, joka on tullut käymään kotimaastaan Singaporesta, missä Žarkešov puolestaan valmistui hiljattain yhteiskuntapolitiikan maisteriksi. Žarkešov tilaa hevosmakkaraa ja kumissia – käymällä valmistettua, miedosti alkoholipitoista tammanmaitoa, kazakkien kansallisjuomaa – ja katselee huvittuneena, kun Michelle maistelee juomaa ennen kuin ojentaa sen hänelle.

Žarkešov on imenyt makutottumuksensa jo äidinmaidosta. Kommunistisen puolueen entisen jäsenen poika kuuluu kazakkeihin, joiden osuus Kazakstanin 16 miljoonan ihmisen väestöstä on yli 60 prosenttia. Hevosmiestaidoistaan kuuluisat kazakit viettivät satoja vuosia paimentolaiselämää suunnilleen Euroopan kokoisessa laajassa ja autiossa kotimaassaan ennen kuin siitä tuli osa Venäjää ja sittemmin Neuvostoliittoa. Žarkešovin suku piti kuitenkin tiukasti kiinni keskiaasialaisista perinteistä. He kasvattivat karjaa kylässään Astanan kaakkoispuolella, ja Jernar paimensi lampaita ratsain ja valmisti kumissia koivupuisessa kirnussa.

Kuusi vuotta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Žarkešov muutti vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa uuteen pääkaupunkiin, missä hänen isänsä työskenteli ensin vakuutusyhtiössä ja ryhtyi sitten johtamaan kylpylää. Žarkešov puhui lapsuusvuotensa kazakkia, mutta oppi viidentoista vuoden ikään mennessä myös venäjää – joka oli niin silloin kuin nytkin Kazakstanin kaupunkialueiden valtakieli – sekä englantia. Hän voitti hallituksen opintomatka-stipendin Britanniaan, missä hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon, ja suuntasi sen jälkeen Singaporeen. Hän oli palannut Astanaan etsimään työpaikkaa.

Žarkešov lumoutui uudesta pääkaupungista ja sen lupaamista mahdollisuuksista niin hänelle itselleen kuin koko maallekin, joka hänen mielestään niputetaan liian herkästi yhdeksi epävakaista ”staneista” (tai saatetaan naurunalaiseksi vuoden 2006 hittielokuva Boratin malliin).

Žarkešov on sitä mieltä, että Astana on antanut Kazakstanille uudet kasvot. ”On oikeasti merkittävää olla mukana tällaisessa prosessissa.”

Muutama päivä tapaamisemme jälkeen hän sai himoitun paikan hallituksen ekonomistina ja liittyi samalla tuhansiin muihin nuoriin – astanalaisten keski-ikä on vain 32 vuotta – joille pääkaupungista on tullut mahdollisuuksien keidas.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...