Häviämisen pelko

Jos Singaporen olotilaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi kiasu eli häviämisen pelko. Yhteiskunnassa, jossa lapsia aletaan kymmenvuotiaina jakaa tasoryhmiin kokeiden perusteella (ylimpiä tasoja ovat ”erityinen” ja ”pika”; ”normaalitaso” taas on oikea polku niille, jotka suuntaavat tehtaaseen tai palvelualalle), kiasu hiipii jäseniin jo varhain ja ilmenee aikanaan loistavina insinööriopiskelijoina ja fallistisina pilvenpiirtäjinä ja niiden katutason luksusliikkeinä.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Jos Singaporen olotilaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi kiasu eli häviämisen pelko. Yhteiskunnassa, jossa lapsia aletaan kymmenvuotiaina jakaa tasoryhmiin kokeiden perusteella (ylimpiä tasoja ovat ”erityinen” ja ”pika”; ”normaalitaso” taas on oikea polku niille, jotka suuntaavat tehtaaseen tai palvelualalle), kiasu hiipii jäseniin jo varhain ja ilmenee aikanaan loistavina insinööriopiskelijoina ja fallistisina pilvenpiirtäjinä ja niiden katutason luksusliikkeinä. Singaporelaiset janoavat ykkössijaa joka alalla, mutta kiasun hallitsemassa maailmassa voittaminen ei ole koskaan täysin tyydyttävää, koska siihenkin liittyy aina pelko ykkössijan menettämisestä. Kun Singaporen satama, maailman vilkkain konttikeskus, jäi rahdin kokonaistonnimäärässä Shanghain taakse vuonna 2005, se oli kansallinen katastrofi.

Sain yhtenä päivänä kokea täyslaidallisen kiasua, kun pääsin seuraamaan kansallispäivän juhlan harjoituksia. Singaporen armeija esitti näytöksen, jossa se vaiensi ”terroristien salaliiton”. Terroristit olivat muka ampuneet puoli tusinaa kukkakimppuja kantavaa lasta, jotka jäivät sitten ”kuolleina” makaamaan näyttämölle punaisissa sukkahousuissaan. ”Maamme ei ole Pohjois-Korea, mutta yritys on kova”, kommentoi yksi sivustakatsoja, kun panssariautot vyöryivät ohi, helikopterit pörräsivät paikalle ja tykit ampuivat korviahuumaavat 21 kunnialaukausta. Singaporessa kuulee jatkuvasti, että maa voi selvitä massiivisten naapuriensa keskellä vain pysymällä alati valppaana. Vuoden 2009 talousarviossa armeijalle varattiin 9,5 miljardia euroa eli viisi prosenttia BKT:stä, mikä tekee osuudesta yhden maailman suurimmista.

Singaporessa ei voi tietää, mistä suunnasta vaara kulloinkin uhkaa tai missä muodossa. Viime kesänä yleistä paniikkia aiheutti sikainfluenssa. Kaupungin joka kolkkaan ilmestyi suojamaskeihin pukeutuneita terveysvalvojia. Lauantai-iltana näyttävimminkään pukeutunut bilehile ei taatusti päässyt trendikkään Clarke Quayn yökerhoon ilman, että ovimies mittasi kuumeen otsalta. Se oli taas yksi ilmentymä Singaporen loputtomasta piiritystilasta. Monissa uudemmissa valtion vuokrataloissa on kunnon teräsovella varustettu pommisuoja. Vaarantunteeseen ja sääntöjen pilkuntarkkaan noudattamiseen tottuu pian, eikä Singaporessa juuri näekään poliiseja. ”Poliisi on päämme sisällä”, selittää yksi asukkaista.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...