Kaupungin riemuvoitto

Eräänä viime maaliskuun iltana Harvardin yliopiston ekonomisti Edward Glaeser esitteli London School of Economicsissa tätä näkemystä ja uutta kirjaansa nimeltä Triumph of the City (”Kaupungin riemuvoitto”). ”Sellaista ei olekaan kuin köyhä, kaupungistunut maa, eikä sellaistakaan kuin rikas maatalousmaa”, hän sanoi.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Eräänä viime maaliskuun iltana Harvardin yliopiston ekonomisti Edward Glaeser esitteli London School of Economicsissa tätä näkemystä ja uutta kirjaansa nimeltä Triumph of the City (”Kaupungin riemuvoitto”). ”Sellaista ei olekaan kuin köyhä, kaupungistunut maa, eikä sellaistakaan kuin rikas maatalousmaa”, hän sanoi.

Ruudulla hänen takanaan välähteli bruttokansantuotteita, kaupungistumisasteita ja maannimiä. Mahatma Gandhi oli väärässä, Glaeser julisti – Intian tulevaisuus ei ole sen kylissä vaan Bangaloressa. Kuvia Mumbain suuresta Dharavin slummista ja Rio de Janeiron faveloista viuhahti ohi; Glaeserille ne olivat esimerkkejä urbaanista elinvoimasta, ei kurjuudesta. Hän sanoi, että köyhät ihmiset kerääntyvät kaupunkeihin, koska siellä rahakin on, ja kaupungit tuottavat enemmän, koska ”ihmisten välisen tyhjän tilan puuttuminen” vähentää tavaroiden, ihmisten ja ajatusten kuljetuskustannuksia.

Glaeserin mielestä kaupungin elinvoima kiteytyy Wall Streetillä ja etenkin pörssisalin lattialla, missä miljonäärit hylkäävät avarat toimistonsa työskennelläkseen avoimessa informaatiokylvyssä. ”He arvostavat tietoa enemmän kuin tilaa, ja juuri siitä modernissa kaupungissa on kysymys”, hän sanoi.

Menestyvät kaupungit ”kasvattavat älykkyyden hyötyjä” antamalla ihmisten oppia toisiltaan. Keskimääräistä paremmin koulutettujen kaupungissa kouluttamatonkin ansaitsee parempaa palkkaa; se todistaa ”inhimillisen pääoman läikkymisestä”.

Läikkyminen toimii parhaiten kasvokkain. Mikään tähän mennessä keksitty teknologia ei tarjoa niitä hedelmällisiä, sattumanvaraisia kohtaamisia, joita kaupungit ovat suoneet Forum Romanumin rakentamisesta lähtien. Ne eivät myöskään välitä sanattomia, tilannesidonnaisia vihjeitä, jotka auttavat meitä välittämään monimutkaisia ajatuksia – esimerkiksi kuulijoiden lasittuneista katseista voimme huomata, että puhumme liian nopeasti.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...