Kaupungistumisen pelko

Urbanisoitumisen pelko ei ole ollut hyväksi kaupungeille, niiden kotimaille tai planeetallekaan. Ironista kyllä, Etelä-Korea ei koskaan ole päässyt täysin irti siitä ajatuksesta, että sen mahtava pääkaupunki on muusta maasta elinvoimaa kuppaava syöpäkasvain. Maan hallitus rakentaa parhaillaan toista pääkaupunkia 120 kilometriä etelämmäs; se aikoo siirtää puolet ministeriöistä sinne ja hajauttaa muita valtionlaitoksia eri puolille maata, jotta Soulin vauraus leviäisi laajemmalle.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Urbanisoitumisen pelko ei ole ollut hyväksi kaupungeille, niiden kotimaille tai planeetallekaan. Ironista kyllä, Etelä-Korea ei koskaan ole päässyt täysin irti siitä ajatuksesta, että sen mahtava pääkaupunki on muusta maasta elinvoimaa kuppaava syöpäkasvain. Maan hallitus rakentaa parhaillaan toista pääkaupunkia 120 kilometriä etelämmäs; se aikoo siirtää puolet ministeriöistä sinne ja hajauttaa muita valtionlaitoksia eri puolille maata, jotta Soulin vauraus leviäisi laajemmalle.

Kansakunnan pyrkimykset pysäyttää Soulin kasvu juontavat juurensa aina diktaattori Park Chung-Heehen. Kun Soulin väkiluku pyyhkäisi ohi viiden miljoonan rajapyykin vuonna 1971, hän otti käyttöön Howardin opetukset ja ympäröi kaupungin vihervyöhykkeellä pysäyttääkseen lisärakentamisen, aivan kuin oli tehty Lontoossa vuonna 1947.

Molemmat vihervyöhykkeet kyllä säilyttivät avoimen tilan mutta kumpikaan ei pysäyttänyt kaupungin kasvua; nyt ihmiset käyvät töissä rajalinjan toiselle puolen loikanneistam esikaupungeista. ”Vihervyöhykkeet ovat työntäneet ihmisiä kauemmaksi, joskus järjettömänkin kauas”, sanoo Peter Hall, Lontoon University Collegen kaupunkisuunnittelija ja historioitsija. Brasília, Brasilian kaavoitettu pääkaupunki, suunniteltiin 500 000 ihmiselle; nyt sen kasvua pysäyttämään tarkoitettujen järven ja puiston takana asuu kaksi miljoonaa lisää. Kun yrittää pysäyttää urbaania kasvua, saa näköjään aikaan vain leviämistä.

Leviäminen työllistää tätä nykyä kaupunkisuunnittelijoita aivan kuten sen vastakohta, tiivistyminen, vuosisata sitten. Valtiovallan toimet, esimerkiksi moottoriteiden ja omistusasumisen tukeminen, ovat työntäneet esikaupunkeja yhä etäämmälle. Samoin ovat vaikuttaneet toisetkin kaupungin kohtalon muokkaajat: yksittäisten asukkaiden valinnat. Howard oli oikeassa siinä, että moni haluaa kivan talon ja puutarhan.

Leviäminen ei ole vain länsimainen ilmiö, sillä kehitysmaissakin useimmat kaupungit laajenevat nopeammin kuin niihin muuttaa ihmisiä; niiden tiiviys vähenee keskimäärin kahdella prosentilla vuodessa. Vuoteen 2030 mennessä niiden rakennettu pinta-ala saattaa kolminkertaistua. Mikä ylläpitää laajenemista? Kasvavat tulot ja halpa liikkuminen. ”Kun tulot nousevat, ihmisillä on varaa ostaa itselleen lisää tilaa”, selittää New Yorkin ja Princetonin yliopistojen kaupunkisuunnittelun professori Shlomo Angel. Kun liikkuminen on halpaa, ihmisillä on varaa myös pidempiin työmatkoihin.

Sillä on kuitenkin merkitystä, minkälaisissa kodeissa he asuvat ja miten he liikkuvat. Yhdysvaltain kaupungit suunniteltiin 1900-luvulla uusiksi autoille – ihanille, vapauttaville koneille, jotka myös tekevät kaupunki-ilmasta hengittämiskelvotonta ja levittävät esikaupungit taivaanrannan taa. Autokeskeinen leviäminen ahmii maatalousmaata, energiaa ja muita luonnonvaroja. Nykyisin halutaan asuttaa uudelleen kaupunkikeskustoja ja tiivistää esikaupunkeja rakentamalla esimerkiksi kävelykeskustoja lakkautettujen kauppakeskusten pysäköintialueille.

Samaan aikaan väki vyöryy edelleen kaupunkeihin Kiinassa ja Intiassa ja autokauppa kukoistaa. Edward Glaeser kirjoittaa, että olisi paljon parempi planeetalle, että noiden maiden ihmiset päätyisivät ”hissin ympärille rakennettuun tiiviiseen kaupunkiin kuin auton ympärille rakennettuihin laajoihin esikaupunkeihin”.

Kehittyvät kaupungit laajenevat väistämättä, sanoo Angel. Jossakin monia kaupunkeja leimaavan anarkian ja kaupunkisuunnittelulle usein ominaisen utopiauskon välimaastossa sijaitsee vaatimattomampi toimintatapa, jolla voisi olla merkittäviä vaikutuksia. Se edellyttää Angelin mukaan vuosikymmenien mittaista perspektiiviä ja maan varaamista jo ennen kaupungin kasvua puistojen ja tiheän joukkoliikenneverkon käyttöön. Se alkaa kasvavien kaupunkien näkemisestä positiivisessa valossa – ei tauteina vaan ihmisenergian keskittyminä, joita pitää organisoida ja hyödyntää.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...