Mikä on hyvinvoinnin ja turvallisuuden hinta?

Singaporessa kiteytyy ehkä paremmin kuin missään muualla perustavanlaatuinen kysymys: Millaista hintaa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta kannattaa maksaa? Kannattaako niiden vuoksi asua maassa, jossa monen mielestä vallitsee yhteiskunnallisesti organisoitu, jatkuvasti kieppuva oravanpyörä ja jossa itseään toteuttava valtapuolue säätää ankaria lakeja (lentomatkustajan maahantulokortissa lukee punaisin kirjaimin, että rangaistus huumeiden salakuljetuksesta on ”KUOLEMA”), joka antaa piut paut lehdistönvapaudelle ja tarjoaa kyseenalaisen määrän tietoa taloudestaan?

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Singaporessa kiteytyy ehkä paremmin kuin missään muualla perustavanlaatuinen kysymys: Millaista hintaa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta kannattaa maksaa? Kannattaako niiden vuoksi asua maassa, jossa monen mielestä vallitsee yhteiskunnallisesti organisoitu, jatkuvasti kieppuva oravanpyörä ja jossa itseään toteuttava valtapuolue säätää ankaria lakeja (lentomatkustajan maahantulokortissa lukee punaisin kirjaimin, että rangaistus huumeiden salakuljetuksesta on ”KUOLEMA”), joka antaa piut paut lehdistönvapaudelle ja tarjoaa kyseenalaisen määrän tietoa taloudestaan? Jotkut vitsailevat, että hallitus määrää arkielämän pienimmistäkin yksityiskohdista huolehtien jopa siitä, kuinka hyvin Singapore Airlines -yhtiön lentoemännät täyttävät batiikkikoristeiset mekkonsa.

Lee Kuan Yew on kuulemma pehmennyt vuosien myötä, mutta kun hän kävelee haastatteluun, tajuan, että asiaan on mentävä sukkelasti. Vaikka ministerikummin tekemisistä ei ole tarkkaa tietoa, Singaporesta ei hevin löydä ihmistä, jonka mielestä vanhalla äijällä ei yhä olisi maan kaikki narut käsissään. Kun kerron, että valtaosa kysymyksistäni on peräisin singaporelaisilta, 86-vuotias, yhä terävä ja viileän analyyttinen LKY hymyilee: ”Tähän ikään mennessä olen tottunut jos jonkinlaisiin heittoihin.”

Harva yhä elossa olevista johtajista – Kuuban Fidel Castro, Etelä-Afrikan Nelson Mandela ja Zimbabwen Robert Mugabe tulevat mieleen – on vaikuttanut oman maansa historiaan yhtä vahvasti kuin Lee Kuan Yew. Vauraaseen kiinalaisperheeseen vuonna 1923 syntynyt mies sai paljon vaikutteita sekä brittien siirtomaavallasta että 1940-luvun puolivälin raa’asta japanilaismiehityksestä, joka tappoi 50 000 saarelaista. Silloin nimellä ”Harry Lee” tunnettu, Cambridgessä lakimieheksi opiskellut mies nousi esiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla yhtenä vasemmistolaishenkisen, siirtomaavaltaa vastustaneen liikkeen johtajista. Hän vahvisti asemiaan kasvavassa People’s Action Party -puolueessa (PAP), nousi Singaporen ensimmäiseksi pääministeriksi ja piti tuon viran itsellään 26 vuotta. Seuraavat 15 vuotta hän palveli vanhempana ministerinä, nykyinen ministerikummi-nimike luotiin hänelle vuonna 2004, kun hänen poikansa Lee Hsien Loong nimitettiin maan pääministeriksi.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...