Miksi Fuling?

Fulingin kaupunki sijaitsee Jangtsen ja Wujoen risteyskohdassa, ja 1990-luvun puolivälin aikoihin se vaikutti uneliaalta ja eristyneeltä paikalta. Sinne ei johtanut ainuttakaan moottori- tai rautatietä, ja lauttamatka pitkin Jangtsea lähimpään suurkaupunkiin Chongqingiin kesti seitsemän tuntia. Ulkomaalaiset olivat jotain ennenkuulumatonta – jos menin keskustaan lounaalle, ympärilleni kerääntyi helposti kolmisenkymmentä ihmettelijää. Kaupungista löytyi yhdet liukuportaat ja yksi yökerho, liikennevaloja ei ollut lainkaan. Yksikään tuttavistani ei omistanut autoa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Fulingin kaupunki sijaitsee Jangtsen ja Wujoen risteyskohdassa, ja 1990-luvun puolivälin aikoihin se vaikutti uneliaalta ja eristyneeltä paikalta. Sinne ei johtanut ainuttakaan moottori- tai rautatietä, ja lauttamatka pitkin Jangtsea lähimpään suurkaupunkiin Chongqingiin kesti seitsemän tuntia. Ulkomaalaiset olivat jotain ennenkuulumatonta – jos menin keskustaan lounaalle, ympärilleni kerääntyi helposti kolmisenkymmentä ihmettelijää. Kaupungista löytyi yhdet liukuportaat ja yksi yökerho, liikennevaloja ei ollut lainkaan. Yksikään tuttavistani ei omistanut autoa. Oppilaitoksessa oli kaksi matkapuhelinta, ja kaikki tiesivät, keille ne kuuluivat: yhden omisti puoluesihteeri, kommunistipuolueen korkein edustaja oppilaitoksen alueella, ja toisen taideopettaja, joka oli seudun ensimmäisiä yksityisyrittäjiä.

Noihin aikoihin Fulingin opettajankoulutuslaitoksessa opiskeltiin vain kolme vuotta, mikä sijoitti sen kiinalaisen korkeakoulujärjestelmän alaportaille. Oppilaani olivat kuitenkin kiitollisia mahdollisuudesta opiskella. He tulivat valtaosin maaseudulta, missä koulutusta oli perinteisesti ollut tarjolla niukasti; monen vanhemmat olivat lukutaidottomia. Silti heillä oli pääaineenaan englanti – maassa, joka oli eristäytynyt ulkomaailmasta lähes koko 1900-luvun ajan. Heidän ainekirjoituksensa kertoivat usein epävarmuudesta ja köyhyydestä, mutta niihin kätkeytyi myös paljon toivoa: "Kotikyläni ei ole kuuluisa, koska siellä ei ole tunnettuja asioita, tuotteita tai ihmisiä, eikä sieltä löydy maineikkaita maisemia. Kotikylästäni ei löydy kyvykkäitä ihmisiä… Minusta tulee opettaja, ja teen parhaani kouluttaakseni monista ihmisistä kyvykkäitä."

"Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan 'Koira rakastaa köyhääkin taloa; poika rakastaa rumaakin äitiä.' Niin me koemme, ja nyt teemme kovasti työtä, ja huomenna teemme parhaamme maamme eteen."

Oppilaat opettivat minulle monia asioita: esimerkiksi sen, mitä merkitsee olla kotoisin maaseudulta. Ennen uudistusten alkua valtaosa kiinalaisista asui maalla, mutta sittemmin arviolta 155 miljoonaa kansalaista on muuttanut kaupunkeihin. Oppilaani kirjoittivat koskettavasti sukulaisistaan, jotka yrittivät sopeutua muutoksiin. He opettivat minulle myös, miten monitahoista köyhyys voi Kiinassa olla. Opiskelijoilla oli niukasti rahaa, mutta he olivat optimistisia ja heillä oli mahdollisuuksia, ja siksi heitä ei voinut pitää köyhinä. Fuling itse oli vaikeasti määriteltävä paikka. Kolmen rotkon patoa ei olisi saatu aikaan missään rutiköyhässä valtiossa – Pekingin antamien tietojen mukaan patoon upposi kaikkiaan noin 25 miljardia euroa, mutta epäviralliset tahot ovat esittäneet paljon korkeampiakin arvioita. Tuoreet muistot kurjuudesta tekivät patohankkeesta hyväksyttävän seudun asukkaille, ja ymmärsin heidän haluavan edistystä hinnalla millä hyvänsä. Asuntoni oli usein tuntikaupalla vailla sähköä, ja ylenmääräinen hiilenpoltto saastutti ilmaa tolkuttomasti.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...