Nuupahtaneesta viehättävään

Olen Fulingissa nyt ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen, ja ensimmäistä kertaa ikinä minut on kutsuttu tapaamaan korkean tason virkamiestä. Odotan Fulingin aluehallintovirastossa varajohtaja Liu Kangzhongia, jota ennen paikalle on jo saapunut hänen kahdeksan virkamiehen seurueensa. Miehet istuvat rinnan kokouspöydän yhdellä sivulla; minä olen yksin pöydän vastakkaisella puolella. Jutusteluyritykseni on vaiettu kuoliaaksi. Huone hiljenee, ja tajuan että jopa kohinalla kasvavassa kiinalaiskaupungissa aika voi kulkea joskus hyvin hitaasti.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Olen Fulingissa nyt ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen, ja ensimmäistä kertaa ikinä minut on kutsuttu tapaamaan korkean tason virkamiestä. Odotan Fulingin aluehallintovirastossa varajohtaja Liu Kangzhongia, jota ennen paikalle on jo saapunut hänen kahdeksan virkamiehen seurueensa. Miehet istuvat rinnan kokouspöydän yhdellä sivulla; minä olen yksin pöydän vastakkaisella puolella. Jutusteluyritykseni on vaiettu kuoliaaksi. Huone hiljenee, ja tajuan että jopa kohinalla kasvavassa kiinalaiskaupungissa aika voi kulkea joskus hyvin hitaasti. Lopulta yksi puoluevirkailijoista kröhäisee ja sanoo: "Onko kirjaasi jo myyty miljoona kappaletta?"

En osannut odottaa aivan tätä, mutta kysymykseen oli helppo vastata: Ei.

"Aiotaanko siitä tehdä elokuva?"

Kerron, että sellaisesta on ollut jotain puhetta, mutta ei mitään varmaa.

"Sen kirjan pohjalta olisi hankala tehdä elokuvaa", hän sanoo. "Fuling näyttää aivan erilaiselta kuin silloin, kun sinä asuit täällä. He eivät löytäisi kuvauspaikkoja, jotka täsmäisivät sen ajan näkymien kanssa."

Kaikki nousevat seisomaan, kun varajohtaja Liu saapuu. Hän näyttää reilua viittäkymmentä ikävuottaan nuoremmalta. Hän tarjoaa seurueelleen Emperor-savukkeita ja luettelee tukun tilastotietoja, joita kuulee vain Kiinassa. Viiden viime vuoden ajan Fulingin BKT on kasvanut 20 prosentin vuosivauhtia, ja kaupunki odottaa väkiluvun kasvavan vielä 300 000:lla vuoteen 2015 mennessä. Uusi teollisuusalue on houkutellut paikalle yli 30 ulkomaisella pääomalla rahoitettua yritystä, muun muassa sellaisia, jotka valmistavat akkuja autoihin ja tietokoneisiin. Kaikki kaupungin taksit ja linja-autot kulkevat nykyisin maakaasulla saasteiden rajoittamiseksi. Kaupungin länsipuolelle on nousemassa uusi satelliittikaupunki, josta tulee kolme kertaa minun muistojeni Fulingin kokoinen.

"Silmämme ovat auenneet", Liu sanoo. "Kun minä kävin 1970-luvulla koulua, meidän ei sopinut puhua muukalaisten kanssa. Kiina on ollut avoin nyt jo jonkin aikaa, ja meillä on jonkinlainen käsitys ulkomaalaisten ajatuksista. Olen lukenut osia kirjastasi." Hän jatkaa: "Kiitämme xuanchuanista." Tuon sanan voi kääntää monella tavalla; joskus se tarkoittaa "julkisuutta" ja joskus taas "propagandaa". Varajohtaja Liu hymyilee ja sanoo: "Fuling on amerikkalaisille hyvä esimerkki kiinalaisesta kaupungista."

Kirjoittaja kuvittelee turhamaisesti sanansa ikuisiksi, mutta Fuling muistuttaa minulle niiden olevan kuin elohopeaa. Niiden merkitys muuttuu ajan ja näkökulman mukana – ne ovat kuin Valkoisen kurjen harjanne, jonka kaiverrusten merkitys on uudenlainen nyt, kun ne ovat osa vedenalaista museota. Nykyisin kaikki kirjaani lukevat tietävät, että Kiinasta on tullut talousmahti ja että Kolmen rotkon pato on valmis, ja nuo tiedot muuttavat kertomusta. Enkä koskaan saa tietää, mitä vuoden 1998 fulingilaiset olisivat kirjastani tuumineet, koska myös he ovat muuttuneet. Kiinan kaupunkilaisissa näkyy uudenlaista itsevarmuutta; ulkomaailma ei vaikuta enää niin kaukaiselta ja uhkaavalta. Maailma on muuttunut niin nopeasti, että jo 1990-lukuun suhtaudutaan yhtä nostalgisesti kuin mustavalkovalokuvaan. Sain vähän aikaa sitten Emilyltä sähköpostia: "Näin pitkän ajan päästä kaikki kirjan asiat alkavat viehättää, jopa likaiset ja nuupahtaneet kukat."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...