Pistäkää liikenne kuntoon

Hiljaiset liikekadut ja Arts and Crafts -tyylin arkkitehtuuri antavat Letchworthista jo hieman unohdetun puutarhakaupungin vaikutelman. Ebenezer Howardin ihanne omavaraisesta yhteisöstä ei koskaan toteutunut. Letchworthin vihervyöhykkeen viljelijät myyvät sokerijuurikkaansa ja vehnänsä suurelle murovalmistajalle. Kaupungin asukkaat työskentelevät lähinnä Lontoossa tai Cambridgessa.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Hiljaiset liikekadut ja Arts and Crafts -tyylin arkkitehtuuri antavat Letchworthista jo hieman unohdetun puutarhakaupungin vaikutelman. Ebenezer Howardin ihanne omavaraisesta yhteisöstä ei koskaan toteutunut. Letchworthin vihervyöhykkeen viljelijät myyvät sokerijuurikkaansa ja vehnänsä suurelle murovalmistajalle. Kaupungin asukkaat työskentelevät lähinnä Lontoossa tai Cambridgessa.

Yksi sen leimallisista piirteistä on silti sellainen, jota monet kaupunkisuunnittelijat pitävät nykyisin kestävänä kehityksenä: sitä ei suunniteltu autojen ympärille. Howard ei ottanut huomioon uutta keksintöä. Mistä päin Letchworthia hyvänsä voi kävellä kaupungin keskustaan ja mennä ostoksille tai junalla Lontooseen. Letchworth näyttää todellisuudessa erittäin mukavalta asuinpaikalta; se ei vain sovi kaikille. Sellaista paikkaa ei olekaan.

55 kilometriä etelämpänä Lontoo jatkaa entiseen malliin. Siellä asuu nyt kahdeksan miljoonaa ihmistä. Kaikki yritykset saada järkeä sen katulabyrinttiin ovat epäonnistuneet, minkä jokainen kaupungin halki taksilla ajanut voi todistaa. ”Lontoota ei suunniteltu lainkaan!” huudahti Peter Hall yhtenä iltapäivänä, kun astuimme kadulle British Academyn edustalla. Kaupunki teki hänen mukaansa kuitenkin kaksi järkevää asiaa paisuessaan ulospäin 1800- ja 1900-lukujen kuluessa. Se säilytti suuret, puolivillit Hampstead Heathin kaltaiset puistot, joissa kaupunkilaiset voivat päästä luonnon helmaan. Mikä tärkeintä, se laajeni rautatie- ja metrolinjojen varteen. ”Pistäkää liikenne kuntoon ja antakaa asioiden tapahtua”, Hall sanoi.

Hän lähti niine hyvineen metrolla kotimatkalle ja jätti minut jalkakäytävälle upean lahjan kanssa: minulla oli muutama tunti tapettavana Lontoossa. Jopa Howard olisi ymmärtänyt sen tunteen, ainakin nuorena miehenä. Kun hän palasi kotimaahansa muutaman

Yhdysvaltain-vuoden jälkeen, synnyinkaupunki sai hänet säkenöimään. Jo bussilla matkustaminen, hän kirjoitti myöhemmin, antoi hänelle mukavaa värinää: ”Minut valtasi tuolloin aika ajoin outo, riemukas tunne… Väentäyteiset kadut – vaurauden ja hyvinvoinnin merkit – kuhina – se sekamelska ja epäjärjestys tekivät minuun vaikutuksen ja täyttivät mieleni ilolla.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...