Singapore muistuttaa lämmintä kylpyä

Singapore voi olla hermostuttava paikka jopa siellä asuville, mutta he eivät silti voisi kuvitellakaan lähtevänsä muualle. Kuten eräs singaporelainen sanoi: ”Singapore muistuttaa lämmintä kylpyä. Upottaudut ammeeseen, viiltelet ranteesi auki ja elämänvoimasi valuu tyhjiin, mutta hei, vesi on sentään lämmintä.” Jos näin on, useimmat singaporelaiset tuumivat, että oikeastaan sitä voisi hiipuessaan syödä vähän pippurirapua parin currypiirakan kera. Syöminen tuntuu olevan yleinen huvi ja lohtu.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Singapore voi olla hermostuttava paikka jopa siellä asuville, mutta he eivät silti voisi kuvitellakaan lähtevänsä muualle. Kuten eräs singaporelainen sanoi: ”Singapore muistuttaa lämmintä kylpyä. Upottaudut ammeeseen, viiltelet ranteesi auki ja elämänvoimasi valuu tyhjiin, mutta hei, vesi on sentään lämmintä.” Jos näin on, useimmat singaporelaiset tuumivat, että oikeastaan sitä voisi hiipuessaan syödä vähän pippurirapua parin currypiirakan kera. Syöminen tuntuu olevan yleinen huvi ja lohtu.

Matkani viimeisenä päivänä kiipesin Bukit Timahin luonnonsuojelualueen kukkulalle, jonka 163 metrin korkeudessa keikkuva laki on saaren korkein kohta. Alue on myös Singaporen lähin vastine viidakolle, joka muinoin peitti koko maata. Yllättävä hiljaisuus sai minut palaamaan LKY:n esiin nostamaan konfutselaiseen käsitykseen siitä, että ”ihmistä voidaan jalostaa”. Tämä oli, LKY sanoi huokaisten, ”optimistinen tapa katsoa elämää”. Ihmiset käyttävät vapautta väärin: yksilöiden vapaus tehdä mitä mielii antaa mahdollisuuden väärinkäytöksiin järjestyneen yhteiskunnan kustannuksella. Kuten Singaporessa sanotaan: Mitä hyötyä vapauksista on, jos ei uskalla lähteä illalla ulos?

Kun pääsin kukkulan laelle, kuvittelin, että eteeni avautuisi näkymä koko kaupunkivaltioon. Sieltä ei kuitenkaan nähnyt kuin ruostuvan tietoliikennemaston ja hirmumyrskyaidan, johon ripustetun Suojelualue-kyltin tekstiä vahvisti tikku-ukkopiirros sotilaasta, joka tähtää kiväärillä käsiä ilmassa pitelevää miestä. Kerroin kyltistä myöhemmin Calvin Fonesille, sille kallonkutistajalle. ”Siitähän näkee, miten olemme edistyneet. Vielä muutama vuosi sitten sen kyltin tyyppi makasi maassa jo hengiltä ammuttuna”, hän sanoi ja purskahti nauruun.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...