Kuolleiden hierarkia

Kalifornian yliopiston historioitsija David N. Keightley kertoi, että oraakkeliluiden kaiverruksista välittyvä hierarkian ja järjestyksen taju oli tehnyt häneen erityisen vaikutuksen. ”Viimeksi kuolleet hoitavat pikkuasiat; pidempään kuolleina olleet pitävät huolen isommista asioista”, hän sanoi. ”Se on tapa jäsentää maailmaa.”

maanantai 15. helmikuuta 2010

Kalifornian yliopiston historioitsija David N. Keightley kertoi, että oraakkeliluiden kaiverruksista välittyvä hierarkian ja järjestyksen taju oli tehnyt häneen erityisen vaikutuksen. ”Viimeksi kuolleet hoitavat pikkuasiat; pidempään kuolleina olleet pitävät huolen isommista asioista”, hän sanoi. ”Se on tapa jäsentää maailmaa.”

Shangien kaaduttua vuonna 1045 eaa. oraakkeliluiden palvontaa jatkoi Zhou-dynastia, joka hallitsi osia Pohjois-Kiinasta aina 200-luvulle eaa. saakka. Ihmisuhrien antaminen kävi kuitenkin vähitellen harvinaisemmaksi, ja kuninkaallisissa haudoissa alkoivat yleistyä mingqit eli henkiesineet todellisten sijaan. Keraamiset hahmot ottivat ihmisten paikan. Ensimmäisenä koko Kiinaa vuodesta 221 eaa. hallinneen keisarin, Qin Shihuangdin, tilaamat terrakottasotilaat ovat niistä kuuluisin esimerkki. Arviolta 8 000 luonnollisen kokoisen patsaan piti palveleman keisaria tuonpuoleisessa.

Seuraava dynastia, Han, jätti jälkeensä monenlaisia hautaesineitä, jotka ovat luonteeltaan vähemmän sotilaallisia. Vuosina 157–141 eaa. hallinneen Han Jingdin haudasta on paljastunut hätkähdyttävä valikoima henkiesineitä, jotka heijastelevat arkisia tarpeita: kopioita sioista, lampaista, koirista, vaunuista, lapioista, liesistä, sahoista, kirveistä, taltoista, mittalaitteista. Mukana on jopa virallisia musteleimasimia alamaailman byrokraattien käyttöön.

Kiinan kaltaisessa rikkaassa ja ikivanhassa kulttuurissa matka menneisyydestä nykypäivään ei koskaan kulje täysin viivasuoraan, ja lukemattomat vaikutukset ovat aikojen kuluessa muuttaneet ja muokanneet kiinalaisten näkemyksiä tuonpuoleisesta. Jotkut taolaiset filosofit eivät uskoneet minkäänlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään, mutta buddhalaisuus, joka alkoi vaikuttaa kiinalaiseen ajatteluun 100-luvulla, tutustutti kiinalaiset jälleensyntymän käsitteeseen. Ajatuksia iänkaikkisesta palkinnosta ja rangaistuksesta suodattui Kiinaan buddhalaisuuden ohella kristinuskosta.

Silti moni varhaisten Shang- ja Zhou-kulttuurien elementti säilyi tunnistettavassa muodossa yli vuosituhansien. Kiinalaiset palvoivat edelleen esi-isiään ja yhdistivät kuolemanjälkeiseen elämään aineellisia ja byrokraattisia asioita. Kuolemaa lähellä käyneiden kokemukset synnyttivät suosittuja legendoja siitä, kuinka joku alamaailman alemman portaan virkailija oli kirjoittanut kuolleiden luetteloon väärän nimen ja tuli miltei lopettaneeksi ihmiselämän lyhyeen, ennen kuin virhe huomattiin.

David Keightley kertoi pitävänsä perinteistä kiinalaista kuolemakäsitystä optimistisena. Maailmassa ei ole kohtalokasta virhettä vaan se tarjoaa täysin kelvollisen mallin seuraavaan vaiheeseen. ”Lännessä puhutaan vain jälleensyntymästä, katumuksesta ja pelastuksesta”, hän sanoi. ”Kiinalaisessa perinteessä kuolee mutta pysyy sellaisena kuin onkin.” Keightley uskoo tällaisten uskomusten edesauttaneen kiinalaisen yhteiskunnan vakautta. ”Esi-isiä palvovista kulttuureista tulee konservatiivisia kulttuureita”, hän sanoi. ”Uudet asiat eivät tunnu houkuttelevilta, koska ne ovat esi-isille haasteellisia.”

Kiinan nykyiset muutokset ovat kaikkea muuta kuin konservatiivisia, ja ne kohtelevat kovalla kädellä myös kuolleita. Hautausmaita jää usein rakennushankkeiden alle, ja moni kiinalainen on muuttanut maalta kaupunkiin, jolloin kotiinpaluu Qingmingin ajaksi voi olla mahdotonta. Jotkut yrittävät hoitaa hautoja vaihtoehtoisilla tavoilla: tarjolla on nettisivuja, joilla jälkeläiset voivat pitää huolta ”virtuaalihaudoista” – mutta nopeasti muuttuvassa maassa menneisyyttä on vaikea ajatella ja moni perinne vain kuolee pois.

Shuiquan Goussa vaikuttaa siltä, että Qingmingiin tulee vuosi vuodelta vähemmän ihmisiä. Pyhäpäivä pitää silti pintansa, ja jotkin sen piirteet muistuttavat yhä muinaisista rituaaleista. Kylän haudat järjestetään byrokraattisella tarkkuudella niin, että kukin sukupolvi lepää omassa rivissään. Aineellinen huolenpito on yhä tärkeää: vainajille annetaan savukkeita, alkoholia ja hautarahaa. Ehkä nämäkin perinteet hylätään jonain päivänä, mutta vielä nyt ne luovat yhteyden menneen ja nykyisen välille.

Kolme vuotta ensimmäisen Qingmingini jälkeen vain seitsemän miestä lähti vuoristohautausmaalle. Huipulla ensimmäisen rivin uusi hauta oli koristeltu kynttilällä, jossa luki ”Ikuisesti nuori”. Kysyin kuka siihen oli haudattu.

”Wei Minghe”, hän vastasi. ”Annoit hänelle kyydin kotiin muutama vuosi sitten. Hän kuoli viime vuonna, en muista missä kuussa.”

Toinen mies sanoi: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun hoidamme hänen hautaansa.”

”Viime vuonna hän kaatoi maata toisten haudoille”, joku kolmas sanoi. ”Tänä vuonna me kaadamme maata hänen haudalleen.”

Tartuin lapioon ja kasvatin kumpua omalta osaltani. Joku sytytti savukkeen ja tökkäsi sen pystyyn kummun päälle. Wei Minghe olisi pitänyt siitä, ja hän olisi arvostanut myös ajoitusta. Poistuimme paikalta ennen aamunkoittoa, joten esi-isät saivat vielä ainakin vuoden ajan nauttia tiilikatoistaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...