Moniavioisuuden historia

Moniavioisuusperiaate annettiin mormoneille sangen salaisesti. Tummia pilviä kerääntyi kirkon ylle 1840-luvulla, kun huhut sen perustajan Joseph Smithin moniavioisuudesta levisivät. Smith kielsi syytökset julkisuudessa, mutta vuoteen 1843 mennessä hän oli kertonut ilmestyksestä lähimmille seuraajilleen. Tässä ”uudessa ja iankaikkisessa liitossa” Jumalan kanssa miesten piti ottaman useampia vaimoja, jotta uskovaiset lisääntyisivät ja täyttäisivät maan.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Moniavioisuusperiaate annettiin mormoneille sangen salaisesti. Tummia pilviä kerääntyi kirkon ylle 1840-luvulla, kun huhut sen perustajan Joseph Smithin moniavioisuudesta levisivät. Smith kielsi syytökset julkisuudessa, mutta vuoteen 1843 mennessä hän oli kertonut ilmestyksestä lähimmille seuraajilleen. Tässä ”uudessa ja iankaikkisessa liitossa” Jumalan kanssa miesten piti ottaman useampia vaimoja, jotta uskovaiset lisääntyisivät ja täyttäisivät maan.

Sen jälkeen kun mormonivastainen joukkio salamurhasi Smithin Illinois’ssa, Brigham Young johti uskovaiset mahtavalle 2 000 kilometrin matkalle Ison suolajärven tienoille nykyiseen Utahiin. Siellä liitto viimein julkistettiin ja sen myötä vakaumus siitä, että miehen perheen koko oli Jumalan silmissä hänen oikeamielisyytensä mitta. Brigham Young itse otti 55 vaimoa, jotka synnyttivät hänelle 57 lasta.

Vuonna 1890 mormonikirkkoa uhkasi moniavioisuuden kieltävän liittovaltiolain myötä omaisuuden takavarikointi, joten kirkon johto esitti manifestin, jolla moniavioisuus lopetettiin. Se ei kuitenkaan tehnyt loppua käytännöstä. Mormonikirkon ristiriitainen tapa suhtautua asiaan – jotkut kirkon johtohenkilöt pysyivät moniavioisina tai ottivat jopa uusia vaimoja manifestin jälkeen – kasvatti kitkaa mormonikirkon ja fundamentalistien välillä.

”Mormonikirkko antoi manifestin poliittisista syistä ja väitti sitä myöhemmin ilmestykseksi”, sanoo FLDS:n tiedottaja Willie Jessop. ”Me fundamentalistiyhteisössä uskomme, että liitot tehdään Jumalan kanssa eikä niitä saa muuttaa poliittisista syistä. Siksi tuo asia on valtava este meidän ja valtavirran mormonien välillä.”

Liiton ylläpito on käynyt kalliiksi. YFZ Ranchille tehty ratsia vuonna 2008 oli vain viimeisin monista viranomaistoimista polygamisteja vastaan. Kirkon jäsenten mukaan heitä vainotaan uskonnollisten näkemysten vuoksi. Välikohtaukset ovat joka tapauksessa olennainen osa FLDS:n tarinaa. Sekä Utahin että Arizonan viranomaiset yrittivät moneen otteeseen kaataa Short Creekin yhteisön: vuonna 1935, 1944 ja etenkin vuonna 1953, jolloin noin 200 naista ja lasta kuljetettiin pidätyskeskuksiin ja 26 miestä sai syytteen moniavioisuudesta. Vuonna 1956 utahilaisviranomaiset ottivat huostaansa hildalelaisen Vera Blackin seitsemän lasta sillä perusteella, että moniavioinen vakaumus teki hänestä epäkelvon äidin. Black sai lapsensa takaisin vasta sanouduttuaan irti polygamiasta.

Melinda Fischer Jeffs on avoin ja sanavalmis 37-vuotias nainen, joka naurahtaa epäuskoisesti kertoessaan siitä, mitä kaikkea on lukenut FLDS:stä. ”En oikeasti edes tunnista kuvauksia!” kolmen lapsen äiti huudahtaa. ”Median perusteella voisi kuvitella, että meitä pidetään täällä vasten tahtoamme.”

Melindan omat perhesuhteet tarjoavat näköalapaikan ymmärtää yhteisöön liittyviä ristiriitaisia näkemyksiä. Hän on yksi Jim Jeffsin vaimoista – Jeffs puolestaan on yksi profeetan veljenpojista ja FLDS:n johtajia. Melindan isä on kuitenkin Dan Fischer, entinen FLDS:n jäsen, joka on noussut yhdeksi kirkon johdon äänekkäimmistä arvostelijoista. Fischer todisti vuonna 2008 Yhdysvaltain senaatin komitean edessä FLDS:ssä tapahtuneiksi väitetyistä rikoksista, ja nyt hän johtaa järjestöä, joka auttaa kirkosta erotettuja tai siitä ”paenneita” ihmisiä. Kun Fischer sanoutui irti kirkosta 1990-luvulla, hänen perheensäkin hajosi. Nykyisin 13 hänen lapsistaan on jättänyt FLDS:n; Melinda ja kaksi hänen sisaruspuoltaan ovat kieltäneet isänsä.

”Eikä se ole helppo asia, koska rakastan yhä isääni”, Melinda sanoo. ”Rukoilen kaiken aikaa, että hän näkisi tekemänsä virheet tai ainakin lopettaisi hyökkäyksensä meitä vastaan.” Yksi asia, josta FLDS:n puolustajat ja vastustajat voisivat olla yhtä mieltä, on se, että suurin osa nykyisistä vaikeuksista alkoi yhteisön johdon siirtymisestä Jeffsin perheelle vuonna 1986. Siihen asti FLDS oli ollut melko löysästi ohjailtu ryhmä, jonka johdossa toiminut leppoisa Leroy Johnson nojasi päätöksissään korkean papiston apuun. Se loppui kun Rulon Jeffs otti johdon Johnsonin kuoleman jälkeen. Sen jälkeen kun yhteisö julisti Rulonin profeetaksi, hän vahvisti yhden johtajan politiikkaa.

Syytökset teokraattisen diktatuurin juurtumisesta Arizona Stripiin voimistuivat Rulonin kuoleman jälkeen vuonna 2002, kun 46-vuotias Warren otti vallan FLDS:ssä. Profeetan roolin omaksunut Warren meni ensin naimisiin monien isänsä vaimojen kanssa ja nai sittemmin monta muutakin naista: Carolyn Jessopin mukaan myös kahdeksan Merril Jessopin tyttäristä. Vaikka monella FLDS-miehellä onkin useita vaimoja, lähimpänä profeettaa olevien miesten vaimomäärä voi nousta kaksinumeroiseksi. Texasin ratsiassa takavarikoitu kirkollinen asiakirja nimeltä Bishop’s Record osoittaa, että yhdellä Jeffsin alaisista, Wendell Nielsenillä, on 21 vaimoa. Vaikka FLDS ei suostunutkaan paljastamaan Warren Jeffsin vaimojen lukumäärää (joidenkin arvioiden mukaan näitä olisi yli 80), ainakin yksi vaimoista oli texasilaisen oikeusistuimen mukaan alaikäinen.

Kysymys alaikäisten avioliitoista kirkon piirissä on saanut osakseen suurimman kielteisen mediahuomion, mutta Dan Fischer on ajanut myös niin kutsuttujen menetettyjen poikien asiaa. He ovat lähteneet yhteisöstä tai joutuneet sen hylkäämiksi ja päätyneet omine nokkineen Las Vegasin, Salt Lake Cityn tai utahilaisen St. Georgen kaduille. Fischerin säätiö on seitsemän vuoden aikana työskennellyt 300 tuollaisen henkilön kanssa, joista nuorimmat ovat olleet 13-vuotiaita. Fischer myöntää, että useimmat pojat ovat halunneet lähteä itse, mutta hän kertoo myös tapauksista, joissa heidät on karkotettu virallisesti. Käytäntö on hänen mukaansa yleistynyt Jeffsin kaudella.

Fischer pitää paon syynä osin kirkon johtajien laskelmointia, jolla rajoitetaan miesten välistä kilpailua naimaikäisistä naisista. ”Jos jotkut miehet ottavat 20, 30, 80 vaimoa tai useammankin, tullaan biologisista ja matemaattisista syistä tilanteeseen, jossa moni muu mies ei saa vaimoa lainkaan”, hän sanoo. ”Kirkko sanoo potkivansa näitä miehiä ulos heidän häiritsevän käytöksensä vuoksi, mutta on huomattava, että tyttöjä ei juurikaan potkita pois.”

Yhtä kiisteltyä on ollut se, että FLDS on palauttanut käytäntöön vanhan mormonitavan, jonka mukaan vaimoja ja lapsia siirretään toiselle kirkon jäsenelle. Perinteisesti näin on tehty patriarkan kuoltua leskien turvaksi tai naisen pelastamiseksi väkivaltaisesta suhteesta, mutta arvostelijat väittävät käytännön muuttuneen Jeffsin aikana yhdeksi uudeksi aseeksi, jolla uhataan niitä, jotka uskaltavat erottua joukosta.

Epäkelvoksi määrittäminen on ollut profeetan yksinomaisessa päätösvallassa. Kun Jeffs määräsi tammikuussa 2004 julkisesti 21 miestä karkotettaviksi ja heidän perheensä uudelleensijoitettaviksi, yhteisö noudatti hänen käskyjään. Jeffsin päiväkirja, joka sekin takavarikoitiin ratsiassa, paljastaa miehen, jolla oli näppinsä mukana jokaisessa yhteisön päätöksessä työnjaosta ja asumisjärjestelyistä siihen, kuka nai kenet ja mitkä miehet sysättiin syrjään. Jeffs väitti Jumalan ohjaavan hänen jokaista tointaan, niin pientä kuin suurtakin. Yksi päiväkirjamerkintä kuuluu: ”Luoja määräsi, että minun on mentävä solariumiin ruskettumaan tasaisemmin heidän laitteissaan.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...