Valta naisilla?

Vuonna 2005 utahilainen tuomioistuin siirsi Hildalen ja Coloraco Cityn maa-alueita pitkälti hallitsevan säätiön päätösvallan FLDS:n johdolta osavaltion nimittämälle selvitysmiehelle, ja nyt kirkko käy kampanjaa saadakseen säätiön takaisin hallintaansa. Pakoiltuaan vuoden ajan viranomaisia ja päästyään FBI:n kymmenen etsityimmän rikollisen listalle Jeffs jäi kiinni, ja hän istuu nyt vähintään kymmenen vuoden vankeusrangaistusta, mahdollisesti elinkautistakin, osallisuudesta raiskaukseen. Hänellä on edessään myös monia oikeudenkäyntejä Arizonassa ja Texasissa.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Vuonna 2005 utahilainen tuomioistuin siirsi Hildalen ja Coloraco Cityn maa-alueita pitkälti hallitsevan säätiön päätösvallan FLDS:n johdolta osavaltion nimittämälle selvitysmiehelle, ja nyt kirkko käy kampanjaa saadakseen säätiön takaisin hallintaansa. Pakoiltuaan vuoden ajan viranomaisia ja päästyään FBI:n kymmenen etsityimmän rikollisen listalle Jeffs jäi kiinni, ja hän istuu nyt vähintään kymmenen vuoden vankeusrangaistusta, mahdollisesti elinkautistakin, osallisuudesta raiskaukseen. Hänellä on edessään myös monia oikeudenkäyntejä Arizonassa ja Texasissa. Yhdentoista Texasissa oikeudenkäyntiä odottavan miehen joukkoon kuuluu myös Merril Jessop, jota syytetään Jeffsin vihkimisestä avioliittoon alaikäisen tytön kanssa.

Kaikesta huolimatta Jeffsin hymyilevä muotokuva koristaa lähes jokaisen FLDS-kodin olohuonetta. Alaiset ovat käynnistäneet raivokkaan puolustustaistelun hänen johtoasemansa puolesta. Donald Richter, yksi lahkon virallisten verkkosivujen kirjoittajista, myöntää alaikäisten avioliittojen olleen totta menneisyydessä mutta sanoo, että tavasta on nyt luovuttu. Hänen mukaansa kirkon viholliset ovat liioitelleet roimasti sekä menetettyjen poikien lukumäärää että karkotusten syitä. ”Niin tehdään vain äärimmäisissä tapauksissa eikä koskaan niin vähäisistä syistä kuin he väittävät”, Richter sanoo. ”Sitä paitsi kaikilla uskonnollisilla ryhmillä on oikeus karkottaa niitä, jotka eivät hyväksy sääntöjä.”

Jatkuva kiistely ei ole saanut ainakaan Melinda Fischer Jeffsin päätä kääntymään. ”Warren on mitä kiltein ja rakastavin mies”, hän sanoo. ”Median ja vihollisten rakentama kuva hänestä on niin väärä kuin olla ja voi.” Muiden kirkon jäsenten lailla Melindallakin on vastaukset useimpiin Jeffsiä vastaan esitettyihin syytöksiin, ja hän puolustaa uudelleensijoittamiskäytäntöä. Hänen mukaansa aloite tulee lähes aina hylätyltä tai pahoinpidellyltä vaimolta. Väite on kyseenalainen. Jeffs kertoo päiväkirjassaan siitä, kuinka hän uudelleensijoitti kolmen miehen – myös veljensä Davidin – vaimot, koska Jumala oli osoittanut hänelle, että miehet ”eivät kyenneet nostamaan vaimojaan pyhyyteen ja olivat menettäneet luottamuksen Jumalaan”. Yhdellä veljen vaimoista oli vaikeuksia hyväksyä uutista, ja hän pystyi hädin tuskin suutelemaan uutta miestään. ”Hän osoitti suurta vastahakoisuutta mutta kykeni siihen lopulta”, Jeffs kirjoittaa. ”Hänen on opittava alistumaan pappeudelle.”

Se, että Melinda puolustaa Jeffsiä, korostaa yhtä moniavioisen uskon eriskummallisimmista piirteistä: naisten keskeistä roolia sen puolustamisessa. Jo Brigham Youngin päivinä eräs hyväntekeväisyysjärjestö ryntäsi Utahiin perustamaan turvakodin naisille, jotka haluaisivat paeta ”valkoista orjuutta”. Talo seisoi käytännössä tyhjillään. Nykyisin Hildale–Colorado Cityn FLDS-naisilla on kosolti pakomahdollisuuksia: heillä on kännykät ja ajokortit, eivätkä aseistetut vartijat rajoita heidän liikkumistaan. Siitä huolimatta naiset eivät tee sitä.

Yksi syy on epäilemättä se, että koska naiset ovat kasvaneet tähän kulttuuriin, he eivät tiedä juuri muusta. Pois lähteminen merkitsee sitä, että kaikki jää taa: yhteisö, turvallisuuden tunne, jopa oma perhe. Carolyn Jessop – se Merril Jessopin vaimoista, joka jätti FLDS:n – vertaa ulkomaailmaan menemistä toiselle planeetalle astumiseen: ”Olin täysin valmistautumaton, koska minulla ei ollut elämäntaitoja. Useimmat FLDS-naiset eivät osaa käyttää shekkitiliä saati sitten hakea töitä, joten ulkomaailmassa selviytymisen suunnitteleminen on hyvin pelottavaa.”

Naisilla näyttäisi olevan toinenkin houkutin pysyä aloillaan: valta. Tapaamani FLDS-naiset vaikuttivat paljon selväsanaisemmilta ja itsevarmemmilta kuin miehet, joista useimmat tuntuivat erittäin aroilta. Se on järkeenkäypää, kun ymmärtää että naisia himoitaan ”lisääntymään ja täyttämään maa”, kun taas miehet käyvät poikkeuksellista kilpailua siitä, kenet profeetta katsoo avioliittokelpoiseksi. Yksi tapa päästä suosioon on tietenkin olla keikuttamatta venettä ja pitää matalaa profiilia. Sen seurauksena elämäntapa, jossa on kaikki patriarkaalisuuden tunnusmerkit, pitää sisällään monia matriarkaalisuuden elementtejä.

Naisvallalla on rajoitteensa, sillä sekin on alisteinen profeetan tahdolle. Kuultuani Melindan puolustuspuheen Jeffsille kysyn mitä hän tekisi, jos hänet sijoitettaisiin uuteen liittoon. ”Luotan siihen, että niin ei tapahdu”, hän vastaa kiusaantuneena. ”Mutta entä jos tapahtuisi? Tottelisitko?” Ainoan kerran koko haastattelun aikana Melinda käy varovaiseksi. Hän istuu syvemmälle tuoliinsa ja katselee minua hieman syrjäkarein.

Aurinkoisena iltapäivänä maaliskuussa 2009 ystävällinen, keski-ikäinen Bob Barlow vie minut kiertokäynnille länsitexasilaiselle YFZ Ranchille. Tila koostuu noin 25 kaksikerroksisesta hirsimökkityylisestä talosta ja useista verstaista ja tehtaista, jotka ovat levittyneet 685 hehtaarin alalle. Kaiken keskellä seisoo hohtavan valkoinen kivitemppeli. Asukkaat ovat kyenneet luomaan melkoisia asioita ankeasta tasangosta. He tekivät kivikosta raskaiden koneiden avulla viljelymaata murskaamalla kiveä ja sekoittamalla sitä ohueen pintamaahan. He istuttivat hedelmätarhoja, puutarhoja ja nurmikoita ja olivat hyvää vauhtia luomassa omavaraista yhteisöä karun maaston keskelle. Kaikki tuo toiminta pysähtyi vuoden 2008 ratsian jälkeen.

”Nyt perheet palailevat hiljalleen”, Barlow sanoo. ”Me nousemme tästä entistä parempina ja vahvempina.” Hän lienee oikeassa. Ulkomaailma on jo niin moneen kertaan mormonien moniavioisen historian mittaan ajatellut saaneensa liikkeen kuriin, mutta se on aina noussut uuteen kukoistukseen. Saan muistutuksen siitä eräänä iltapäivänä Colorado Cityssä keskustellessani Vera Blackin kanssa. Nyt 92-vuotias Vera on se nainen, jonka lapset Utahin viranomaiset vuonna 1956 veivät ja palauttivat vasta sen jälkeen kun äiti oli sanoutunut irti polygamiasta. Muutaman päivän päästä lupauksestaan Vera oli lapsineen taas Short Creekissä, ja hän oli myös uudistanut lupauksensa iankaikkiselle liitolle.

Lillian-tyttärensä kanssa asuva Vera makaa päivävuoteellaan lastensa ympäröimänä. Moni nyt viisi-kuusikymppisistä lapsista itkee kertoessaan kauan sitten tapahtuneesta erottamisestaan – niin äidistään kuin uskostaankin – kuin haavat olisivat tuoreita.

”Minun oli pakko antaa se lupaus”, Vera sanoo hymyillen. ”Mutta pidin sormia ristissä.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...