Gennesaretinjärvi on israelilaisten rentoutumispaikka, joka saa vetensä Jordanista ja tuottaa kolmasosan maan käyttövedestä. Israel on vuodesta 1967 lähtien estänyt Syyrian pääsyn järvelle.

Kuvagalleria: Vesikiistoja

Jordanjoki on vuosikymmeniä ollut Israelille ja sen naapureille kiistojen lähde. Nyt sitä heikentävät kuivuus, saasteet ja liikakäyttö. Voisiko taistelu joen puolesta johtaa rauhaan muilla rintamilla?

maanantai 3. toukokuuta 2010

Jordanjoki on vuosikymmeniä ollut Israelille ja sen naapureille kiistojen lähde. Nyt sitä heikentävät kuivuus, saasteet ja liikakäyttö. Voisiko taistelu joen puolesta johtaa rauhaan muilla rintamilla? Kuva: Paolo Pellegrin

Mittatikut seisovat kuusivuotisen kuivuuden jälkeen tyhjän panttina Ziglabin padolla, joka rakennettiin keräämään kasteluvettä. Allas on kutistunut viidennekseen kapasiteetistaan ja oli viimeksi täynnä vuonna 2003. Jordania on joutunut säännöstelemään vedenkäyttöä.

Vesi on israelilaisten ja palestiinalaisten välinen kiistakapula, joka kuvastaa myös heidän eriarvoista suhdettaan. Israelilaiset köllöttelevät vesipuistossa Tiberiaksessa.

Israelilaismiehityksen takia matalien kaivojen varassa elävät palestiinalaiset ostavat Länsirannan pohjavettä Israelilta EU:n tuella.

Jordanialainen Mashara sijaitsee Jordanjoen itäpuolella 110 kilometriä pitkän Kuningas Abdullahin kanavan varrella.

Roomalaiset rakensivat aikoinaan uima-altaita Baniyasjoen varrelle. Syyria yritti 1960-luvulla johtaa Baniyasjoen – Golanin kukkuloilla sijaitsevan Jordanin latvajoen – vettä käyttöönsä, mutta Israel esti hankkeen ilmaiskuilla.

Gennesaretinjärven eteläpuolisessa Jordanissa virtaa lähinnä suolaista vettä ja jätelientä, sillä sen raikkaat vedet pumpataan jo ylävirrassa peltojen ja perheiden tarpeisiin.

Israelin rajapoliisi (etualalla) suojaa Jeesuksen väitetyllä kastamispaikalla Länsirannalla vierailevia pyhiinvaeltajia. Jordanian puolella näkyy matkailukeskus ja lukuisia kirkkoja.

Venäläiset pyhiinvaeltajat eivät pelkää saastunutta vettä, vaan kastavat itsensä Jordanjokeen lähellä paikkaa, jossa Jeesuksen uskotaan saaneen kasteensa.

Israel on ottanut vettä Gennerasetinjärvestä vuodesta 1964 alkaen. Jordanian painostus ja järven ennätysalhainen vedenpinta ovat kuitenkin pakottaneet Israelin etsimään muita vaihtoehtoja.

Kesäinen ukonilma on tervetullut Betlehemin lähistöllä asuville palestiinalaisille. Alueella on ollut kuusi erittäin kuivaa vuotta ja israelilaiset ovat estäneet pohjaveden käyttöä.

Kuuma tuuli puhaltaa hylätyn palestiinalaisen kasvihuoneen läpi Länsirannalla Aujassa. Vaikka alueella on hyvät pohjavesivarannot, Israel ei anna lupaa riittävän syvien kaivojen poraamiseen.

Auringolta suojautuneet thaimaalaiset työläiset korjaavat banaaneja israelilaisella kibbutsilla Jordanjoen laaksossa. Rahakas banaaninviljely tarvitsee ainakin kahdeksan kertaa niin paljon vettä kuin tomaatinviljely. ”Aavikolla se on hullun hommaa”, sanoo Lähi-idän Maan ystävien Gidon Bromberg.

Israelilaisten siirtokunnat Länsirannalla saavat vettä syvistä kaivoista, jotka hyödyntävät palestiinalaisalueiden alla olevia pohjavesivaroja. Siirtokunnissa käytetään paljon enemmän vettä asukasta kohden kuin lähistöllä sijaitsevissa palestiinalaiskylissä.

Tunteet kuumenevat Aujan lähellä, kun uudisasukkaat ja paikallinen palestiinalainen alkavat puhua maan ja veden omistuksesta. Ainoa kylän viljelyksille vettä tuova kanava saa alkunsa luonnonlähteestä ja kuivuu joka kesä.

Kuolleenmeren eteläpuolella Jordanissa on aavikko, jolla vedentason aleneminen näkyy selvästi. Maanpinnan alla olevat suolavarastot tuhoutuvat, ja syntyy vajoamia. Siitä alkaen, kun Kuolleemeren pinta alkoi laskea 1970-luvulla, Israelin ja Jordanin alueella on tullut yli 3 000 vajoamaa.

Länsirantalaisen kylän tytöt vilvoittelevat suolaisen Kuolleenmeren unenomaisessa tunnelmassa. Koska tärkein laskujoki, Jordan, on huvennut alle kymmenesosaan aiemmasta, sisämeren pinta on laskenut parikymmentä metriä vuoden 1978 jälkeen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...