Maroniittien historia

Libanonilaisella vuorella lähellä Beirutia, paikassa josta aukeaa näkymä Välimerelle, muuan erakko nousee aamukolmelta ja hamuilee taskulamppua keskeltä kirjoja, jotka ovat sekä hänen elämäntyönsä että sänkykumppaninsa. Tämä isä Yuhannana tunnettu 73-vuo­tias pitkäpartainen erakko kääntää auringonnousuun asti muinaisia kristittyjen virsiä Jeesuksen käyttämästä aramean kielestä nykyarabiaksi ja kopioi tekstit valtavaan nahkakantiseen teokseen.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Libanonilaisella vuorella lähellä Beirutia, paikassa josta aukeaa näkymä Välimerelle, muuan erakko nousee aamukolmelta ja hamuilee taskulamppua keskeltä kirjoja, jotka ovat sekä hänen elämäntyönsä että sänkykumppaninsa. Tämä isä Yuhannana tunnettu 73-vuotias pitkäpartainen erakko kääntää auringonnousuun asti muinaisia kristittyjen virsiä Jeesuksen käyttämästä aramean kielestä nykyarabiaksi ja kopioi tekstit valtavaan nahkakantiseen teokseen. Sitten hän rukoilee, syö palan hedelmää, vetää ylleen mustan kaapunsa ja viittansa ja lähtee iloisesti matkaan toimittamaan 10 000 siunausta pitkin maailmaa.

Hänen ensimmäinen pysäkkinsä on aina Alaska, missä hän ”imee sisäänsä raitista ilmaa”. Sitten hän ajelehtii alas Pohjois- ja Etelä-Amerikan halki, hyppää Afrikkaan, etenee Lähi-idän läpi, pyyhkäisee Euroopan poikki ja suuntaa Venäjälle ja Aasiaan ennen kuin jatkaa taas etelään kohti Australiaa. Kaikkiin kohteisiinsa hän jakaa siunauksia laskien niitä yksi kerrallaan neulotusta rukousnauhastaan. Tähän päivittäiseen kiertomatkaan kuluu kolme neljä tuntia – jos hän ei viivy ongelmallisissa paikoissa liian pitkään – ja kotiin hän palaa puoleen päivään mennessä. Tottumattoman silmissä hän saattaa näyttää vain puutarhassa kuljeksivalta vanhukselta. Hänen ystävilleen ja opetuslapsilleen, joita saapuu sadoittain kuulemaan hänen opetuksiaan Jeesuksesta, hän on pyhä hahmo, Simeon Styliitan kaltaisten vaikutusvaltaisten erakkojen jälkeläinen. Simon Pylväspyhimyksenäkin tunnettu askeetikko eli 400-luvulla Syyrian maaseudulla kivipylvään nokassa yli 30 vuotta, ja paikalliset suhtautuivat häneen hurskaan arvostavasti.

Maroniittikristittyjä ei yleensä pidetä pyhimysehdokkaina. 300-luvulla eläneen Maron-nimisen erakon seuraajien muodostama lahko on taistellut olemassaolostaan alusta lähtien. Kun pyhä Maron kuoli vuonna 410, hänen ruumiinsa hallinnasta käytiin katkera taistelu. Vielä saman sukupolven aikana maroniitit alkoivat kiistellä muiden kristittyjen lahkojen kanssa teologisista kysymyksistä, ja islamin tultua mukaan kuvaan maroniitit alkoivat vastustaa sitäkin. He pakenivat vainoojiaan Syyriasta vuorten yli Libanoniin, etsivät kaikkein luotaantyöntävimmät laaksot, linnoittivat luolansa ja karut luostarinsa ja valmistautuivat puolustautumaan kalifin armeijaa vastaan. Kun ranskalaiset ristiretkeläiset marssivat 1000-luvun lopulla alueen läpi matkallaan kohti Jerusalemia, maroniitit laskeutuivat vuorilta tervehtimään kristittyjä veljiään. Kun Ranska noin 800 vuotta myöhemmin otti ensimmäisen maailmansodan päätteeksi hallintaansa Syyrian (Libanon mukaan lukien), se palkitsi maroniitit muotoilemalla tulevan Libanonin valtion maroniittien etujen mukaiseksi. Ranskaa puhuvat ja kulttuurisiteitään Eurooppaan vaalivat maroniitit nousivat ainoina arabikristittyinä Lähi-idän valtion enemmistöryhmäksi, kun Libanon sai itsenäisyytensä vuonna 1943.

Sittemmin maroniittikristityt ovat olleet yksi Libanonin sisällissodan pelätyimmistä puolisotilaallisista joukoista. He taistelivat rajusti Libanonin shiialais-, sunnalais-, palestiinalais- ja druusijoukkoja vastaan Beirutin taistelukentillä vuosina 1975–1990. Nyt Libanonin kristityt ovat menettäneet enemmistöasemansa ja ovat yhä selvemmin samassa asemassa kuin kristityt muualla Lähi-idässä. Vuosikymmenien maastamuuton jälkeen heidän osuutensa väestöstä on laskenut alle 40 prosenttiin. Maroniittijohtajat ovat sopeutuneet muutokseen solmimalla uusia liittoja: yhden nousevan shiialaisryhmän, Hizbollahin, kanssa ja toisen, kolmikantaisen liiton sunnalaisten ja druusien kanssa. Kristittyjen puolisotilaalliset joukot ovat painuneet maan alle – mutta ne eivät silti ole pehmenneet.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...