Tšernobyl 25 vuotta myöhemmin

Robotit eivät kestäneet Tšernobylin voimakasta säteilyä, joten ydinonnettomuuden jälkeinen hengenvaarallinen siivousurakka annettiin ”likvidaattoreille”: sotilaista, palomiehistä, kaivostyöläisistä ja vapaaehtoisista koostuneelle ryhmälle.

perjantai 29. huhtikuuta 2011 teksti Marianne Lavelle, National Geographic News

Ennen Fukushiman siivoojia olivat Tšernobylin likvidaattorit.

Kun ydinreaktorin räjähdys 25 vuotta sitten lennätti radioaktiivista ainetta Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Venäjälle, sotkua siivoamaan koottiin ryhmä voimalatyöntekijöitä, palomiehiä, sotilaita, kaivosmiehiä ja vapaaehtoisia.

Neuvostoliitto kutsui heitä ”likvidaattoreiksi” eli väeksi, joka poistaisi onnettomuuden seuraukset. Heti aluksi kävi kuitenkin selväksi, etteivät he pystyisi poistamaan vaan ainoastaan rajoittamaan yhä kautta aikain vakavimman ei-sotilaallisen radioaktiivisen päästön vaikutuksia.

600 000 hengen urakka

Puhdistustöiden ollessa laajimmillaan niihin osallistui arviolta 600 000 henkilöä, jotka rakensivat esimerkiksi jätevarastoja, vedensuodatusjärjestelmiä ja ”sarkofagin”, joka peittää alleen Tšernobylin nelosreaktorin rauniot. He rakensivat myös asumuksia ja kaupunkeja voimalan työntekijöille ja evakuoiduille.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) mukaan voimalan ensimmäiseen puhdistusoperaatioon osallistuneista likvidaattoreista noin 350 000 sai keskimäärin sadan millisievertin säteilyannoksen. Se vastaa noin tuhatta rintaröntgeniä ja on noin viisinkertainen voimalatyöntekijän sallittuun enimmäisannokseen verrattuna.

Riittämättömät suojavarusteet

Neuvostoliittolaisilla ei ollut asianmukaisia suojapukuja, joten voimakkaan säteilyn alueille passitetut kyhäsivät suojavarusteensa itse. Esimerkiksi kuvassa yllä näkyvät työntekijät vain kiinnittivät puuvillavaatteidensa päälle 2–4 millimetrin paksuiset lyijylevyt.

Viranomaiset myöntävät 28 työntekijän menehtyneen akuuttiin säteilysairauteen ja 106 muun saaneen hoitoa ja selvinneen hengissä. Henkiin jääneiden kokemista terveyshaitoista kuitenkin kiistellään edelleen. Tšernobylin liitto -nimisen tukiryhmän mukaan elossa olevista 200 000 likvidaattorista 90 000 kärsii vakavista, pitkäaikaisista terveysongelmista.

Jotkut likvidaattoreiden puolestapuhujat katsovat näiden saaneen uutta huomiota japanilaisten raivaustyöntekijöiden (niin kutsutun Fukushima 50:n, vaikka todellinen lukumäärä lieneekin paljon suurempi) kohtaamien vaarojen myötä.

”Fukushiman ansiosta meihin on kiinnitetty huomiota”, sanoi Tšernobylin liiton johtaja Vjatšeslav Grišin uutistoimisto AFP:lle Moskovassa pidetyssä seremoniassa, jossa kunnioitettiin likvidaattoreita onnettomuuden 25-vuotismuistopäivän aattona.

Liian radioaktiivista roboteille

Aluksi viranomaiset yrittivät poistaa vaarallista ainesta roboteilla, mutta muutaman päivän jälkeen korkeat säteilymäärät vahingoittivat laitteiden elektroniikkaa.

Työ oli siis tehtävä käsipelillä, ja siksi katoille pantiin työskentelemään alaryhmä, jonka jäseniä alettiin kutsua ”bioroboteiksi”. He kiirehtivät rakennusten katoille korkeintaan minuuteiksi kerrallaan poistamaan pari lapiollista jätettä ja tekivät tilaa seuraavalle joukolle. Työntekijät muistelevat tunteneensa kipua silmissään ja suussaan voimakkaan säteilyn vuoksi.

Riittämättömiä korvauksia

Päivää ennen onnettomuuden 25-vuotispäivää likvidaattorijoukkojen veteraanit saivat kunniamitalit Venäjän presidentiltä Dmitri Medvedeviltä. Moskovan seremoniasta kertoneissa lehtijutuissa kävi kuitenkin ilmi, että monien on vaikea pitää yhä jatkuvaa tuskaa sisällään. Vladimir Kondrašov kertoi uutistoimisto AFP:lle, että hänen sankarintunteensa hävisi nopeasti: ”Nyt saan vaivaiset 23 000 ruplaa” (reilut 600 euroa) kuukaudessa.

Aluksi työntekijät saivat valtiolta runsaasti terveydenhoitopalveluita, mutta tukia on sittemmin leikattu.

Syöpä- ja kuolleisuustutkimuksissa ei ole IAEA:n mukaan havaittu suoraa yhteyttä likvidaattoreiden säteilyaltistuksen ja syövän tai kuolleisuuden kasvun välillä. Järjestö muistuttaa kuitenkin, että post-traumaattinen stressi on ilmiselvää joukon keskuudessa.

Yhdysvaltain energiaministeriön alaisen Lawrence Livermore National Laboratoryn tutkijat ovat tutkineet likvidaattoreita kehittämällään FISH-tekniikalla (fluoresoiva in situ -hybridisaatio). Sillä mitataan kromosomivaurioita etsimällä lymfosyyteistä katkenneita kromosomikappaleita, jotka ovat liittyneet toisiinsa epänormaalisti. Tutkimukseen osallistuneissa likvidaattoreissa havaittu säteilyaltistus vastasi noin kymmenen vuoden vanhenemisen tai säännöllisen tupakoinnin vaikutuksia.

Laboratorion tutkijat huomauttavat, että tuollaisesta säteilyaltistuksesta odotettavasti aiheutuvat seuraukset ovat pieniä, mutta yksittäiseen ihmiseen kohdistuvaa riskiä on mahdotonta arvioida. Työläisten altistuminen vaihteli työtehtävien mukaan, ja myös elämäntavat – esimerkiksi tupakointi, alkoholinkäyttö ja ruokavalio – peittävät alleen Tšernobylin mahdollisia vaikutuksia.

Harmaakaihi ja kilpirauhassyöpä yleistyneet

Monelle likvidaattorille kehittyi säteilyn seurauksena harmaakaihi parin onnettomuutta seuranneen vuoden aikana. Näillä henkilöillä tehdyt tutkimukset ovat itse asiassa paljastaneet, että harmaakaihia voi syntyä jo huomattavasti pienempien säteilyannosten seurauksena kuin mitä aiemmin on arveltu, sanoo Maailman terveysjärjestö WHO.

Tšernobyl on puhdistustyöläisten ohella vaikuttanut eniten tietenkin niihin lapsiin ja nuoriin, jotka asuivat onnettomuuden aikoihin Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä ja jotka joivat tietämättään runsaasti radioaktiivista jodia sisältänyttä maitoa. Tässä ryhmässä oli vuoteen 2005 mennessä havaittu yli 6000 kilpirauhassyöpätapausta.

Pitkällä aikavälillä jopa 4000 ihmistä saattaa kuolla Tšernobylin onnettomuuden aiheuttaman säteilyaltistuksen seurauksena, päättelee WHO:n, IAEA:n ja muiden YK-järjestöjen kokoama monikansallinen tutkijaryhmä. Greenpeace kuitenkin kyseenalaistaa arvion ja arvelee kuolonuhrien määrän olevan lähempänä sataa tuhatta.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...