Moni historiallinen lasimaalaus on nyt entistä ehompi

Portugalin kuningas Ferdinand II (1816–1885) keräsi kuninkaalliseen ruokasaliinsa Necessidadesin palatsiin valtavan lasityökokoelman. Moni lasimaalaus kokoelmasta on nyt restauroitu ja esillä Lissabonin ulkopuolella Penan palatsissa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Jos voisi matkata 1800-luvun loppupuolelle ja käydä Lissabonissa Necessidadesin palatsissa, voisi hyvinkin ällistyä sen kuninkaallisesta ruokasalista. Tuossa kuningas Ferdinand II:n (1816–1885) maun mukaan rakennetussa palatsissa oli nimittäin huomattava lasimaalauskokoelma. Kuningas oli niin mieltynyt värikkäisiin lasitöihin, että hän hankki niitä myös Penan kesäpalatsiin Sintraan, jonne on Lissabonista matkaa 20 kilometriä.

Ferdinandin valtakauden päätyttyä vuonna 1910 lasityöt purettiin ja siirrettiin ensin Ajudan palatsiin ja sieltä edelleen Penan palatsiin, missä ne ovat kärsineet ajan hampaissa. Niitä säilytettiin yleisön ulottumattomissa kuusi vuosikymmentä, kunnes António Lamas Sintran kulttuurimaisemasäätiöstä käynnisti hankkeen, jonka tavoitteena on tutkia ja restauroida Ferdinandin lasikokoelma. Hän pyysi mukaan Lissabonin uuden yliopiston Konservointi- ja restaurointiosastoa.

Lasimaalaus on hankala restauroida

Osastolla työskentelevä tutkija Márcia Vilarigues oli perehtynyt tohtorinväitöskirjaa tehdessään Batalhan luostarin lasimaalauksiin, ja hän tiedosti edessä olevat vaikeudet. "Lasinpalasia oli sadoittain. Palapelien hahmottaminen onnistui melko nopeasti, mutta palojen yhdisteleminen oli hyvin hidasta, koska monessa palassa oli huomattavia vaurioita", hän kertoo. "Tämä on maamme monipuolisin lasimaalauskokoelma, ja se kattaa lähes kaikki tämän taidesuunnan merkittävät kaudet. Se ulottuu 1300-luvun keskiaikaiselta kaudelta 1500-luvun rikkaampaan ja yksityiskohtaisempaan kauteen. Se kattaa myös teemojen maallistumisen ja yltää aina 1800-luvun töihin asti."

Bruno Martinho tutki kuningas Ferdinand II:n arkistoa ja havaitsi kuninkaan hankkineen useita lasitöitä 1860-luvulla. Sekin on tiedossa, että Itävallassa aatelisperheeseen syntynyt ja kuningatar Maria II:n kanssa avioitunut monarkki sai osan vanhemmista lasimaalaustöistään perintönä. Useimmat työt olivat alkuperäiskunnossa ja vaativat vain rakojen täyttöjä tai pientä pintakorjausta.

Penan palatsiin keskitetty restaurointityö saatiin valmiiksi vuoden aherruksen jälkeen.

Lasimaalaustekniikka kehittyi ajan mittaan

1300-luvun ensimmäiset lasitaideteokset olivat lyijylasitöitä, joissa värillisen lasin palat yhdistettiin lyijykiskoilla. Ainoa tunnettu maalaustapa oli "grisalha" eli grisaille, jossa käytettiin jauhettua lasia sekä väriaineena lyijy- ja rautaoksideja. Sillä sai aikaan vain mustan ja ruskean sävyjä.

1400-luvulla kehitettiin keltaista väriä tuottava polttohopea. Lasin taakse levitettiin hopeayhdistettä, joka kiinnitettiin grisaille-menetelmää alhaisemmassa lämpötilassa, jossa hopeaionit läpäisivät lasimatriisin. "Se oli alkukantaista nanoteknologiaa", hymähtää Márcia Vilarigues.

1500-luvulla lasitaide yleistyi. Värit toivat koristelaseihin syvyyttä ja ilmaisuvoimaa. Goottilaisen kauden lopulla lasimaalauksia ei enää yhdistetty uskonnollisiin rakennuksiin, ja teosten aihevalikoima maallistui. Niistä tuli merkittävä porvaristalojen sisustuselementti.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...