Ernest Shackleton Etelämantereella

Vuonna 1914 aloitettu tutkimusmatka etelänavalle olisi voinut päättyä julmasti. Laiva juuttui jäihin, ja 22 hengen miehistön täytyi jäädä sinne talveksi. Ernest Shackletonin erinomaisen johtamistaidon ansiosta kuitenkin kaikki miehet pelastuivat.

tiistai 6. elokuuta 2013 teksti Hans Henrik Fafner

Shackleton halusi johtoon

Vuonna 1903 Ernest Shackleton oli sairaana ja murtuneena miehenä palannut kotiin ensimmäiseltä etelänaparetkeltään. Retkeä oli johtanut kuuluisa Robert Falcon Scott. Shackleton koki epäonnistuneensa, mutta sitten 1907–1909 hän pääsi tekemään uuden tutkimusmatkan, nyt itse sen johtajana. Retkellä tehtiin paljon tärkeitä havaintoja, joista Shackleton sai itselleen kunniaa. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin Shackleton toivoi, ja vuonna 1911 norjalainen Roald Amundsen onnistui ensimmäisenä valloittamaan etelänavan.

Etelämantereen halki

Shackleton laati nyt uuden suunnitelman: hän halusi olla ensimmäinen, joka ylittää Etelämantereen rannikolta rannikolle. Matkan varrella oli tietenkin tarkoitus käydä etelänavalla. Shackleton lähti matkaan syyskuussa 1914 – siitä huolimatta, että ensimmäinen maailmansota oli puhjennut. Hän oli 22 hengen miehistöineen Endurance-laivassa, kun laiva 15. tammikuuta 1915 juuttui jäihin ennen kuin retkikunta oli päässyt mantereelle. Shackleton ymmärsi, että heidän piti jäädä talveksi jäihin, mutta kun kevät koitti syyskuussa, tilanne oli vain pahentunut entisestään. Vettä virtasi laivaan, ja marraskuussa se upposi.

Miehistö joutui nyt elämään jään päällä. Kun tätä oli kestänyt taas muutamia kuukausia, Shackleton päätti ryhtyä uhkarohkeaan yritykseen. Miehet siirtyivät Endurancen pelastusveneisiin, ja viiden pelon täyttämän päivän jälkeen he lopulta rantautuivat karulle Elefanttisaarelle. He eivät olleet tunteneet kiinteää maata jalkojensa alla 497 päivään.

Shackleton tiesi, että hänen piti päästä Etelä-Georgian valaanpyyntisiirtokuntiin saadakseen apua. Hän lähti muutaman miehen kanssa eteenpäin avoimessa pelastusveneessä. Kuin ihmeen kaupalla he selviytyivät 800 merimailin matkasta, jonka aikana vene oli jatkuvassa vaarassa kaatua myrskyisään mereen. Sen jälkeen chileläinen hinaaja Yelcho lähetettiin pelastamaan miehistön muut jäsenet.

Tutkimusretkikunnan toinen ryhmä, 22 miestä, odotti Aurora-laivassa vastapäisellä rannikolla, minne se sopimuksen mukaan oli pystyttänyt varastoja. Kolme tämän ryhmän miehistä menehtyi, kun taas kaikki Endurancen miehet säilyivät hengissä. Tätä on selitetty Shackletonin epätavallisilla johtamistaidoilla: hän mursi perinteisen hierarkian niin, että kaikki osanottajat tunsivat olevansa ryhmän tasavertaisia jäseniä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...