Lonnie Thompson

Jäätutkija Lonnie Thompson on yksi henkilökuvasarjaan valituista rohkeista miehistä ja naisista, jotka siirtävät mahdollisen rajoja.

torstai 10. tammikuuta 2013 teksti Pat Walters

Lonnie Thompson on kavunnut vuorenhuippujen jäätiköille Perussa, Kiinassa ja muuallakin 38 vuoden ajan ja kerännyt tärkeää ilmastotietoa syvältä jään uumenista. Satojen metrien paksuinen jäätikkö voi sisältää kerroksittain lunta ja pölyä ja siten tietoa tuhansien vuosien ajalta. Thompsonin sanotaan viettäneen enemmän aikaa yli 5 500 metrissä kuin kukaan muu – tuoreimman tiedon mukaan 1 099 päivää. Hänen tietonsa osoittavat, että planeetta lämpenee historiallista tahtia. Jää sulaa, ja Thompsonin elintärkeä ja vaarallinen työ käy yhä kiireellisemmäksi. Seuraavaksi hän suuntaa Tiibetiin, mistä hän uskoo löytävänsä maailman vanhinta jäätä, joka voi olla miljoonan vuoden takaa.

Yli 5 500 metriin kiipeää paljon väkeä, mutta sinä pysyttelet siellä viikkoja.

Kun kairasimme himalajalaista Dasuopun jäätikköä, olimme kuusi viikkoa yli 7 000 metrin korkeudessa. Vuorikiipeilijät eivät toimi niin.

Haasteita varmaankin riittää.

Yksi niistä on saada kuusi tonnia leiriytymis- ja kairausvarusteita yli 7 000 metriin. Toinen on salamat. Siellä ylhäällä kaira on kuin maailman korkein ukkosenjohdatin. Kerran salama iski kolmen metrin päähän minusta. Sitten on tietenkin lumivyöryt. Valtavat myrskyt. Tuuli. Joskus olemme jumissa kolme tai neljä päivää. Tai sitten tuuli vie mukanaan. Minulla on ollut onni myötä, kun olen elänyt jo 64-vuotiaaksi.

Sinulle tehtiin viime vuonna sydämensiirto.

Olisiko minulla sydänvaivoja, jos en olisi kiivennyt niin monille vuorille? Ei sitä voi tietää. Isäni kuoli 41-vuotiaana sydänkohtaukseen, ja sydämen vajaatoiminta on perinnöllistä. Ehkä elän pidempään juuri siksi, että kiipeilen vuorille.

Miksi jatkat yhä työtäsi?

Kun palaan Perun Quelccayaan, missä olen käynyt 26 kertaa, on kuin kävisin kuolevan potilaan luona. Toivoa ei ole; voi vain seurata kuihtumista. Työstäni onkin tullut pelastusoperaatio, jossa pyritään saamaan talteen historiaa ennen kuin se katoaa lopullisesti.

Olet sanonut, että pelkkä data ei muuta ihmisen käyttäytymistä.

Ihminen käsittelee luonnostaan vain sitä, mitä hänellä on edessään. Kun ihmiset sitten menettävät talonsa tai satonsa tulelle, kuivuudelle tai tornadolle – menettävät kaiken, minkä eteen ovat raataneet – he ihmettelevät, mitä on oikein tapahtumassa. Niin on jo alkanut käydä. Jossakin kohtaa keskustelu sitten muuttuu nopeasti. Silmänräpäyksessä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...