Luolamies Édouard-Alfred Martel

Asianajaja Édouard-Alfred Martel laskeutui ensimmäisenä Puit du Lac -luolan syvään kuiluun. Hän saavutti sittemmin kansainvälistä mainetta luolaeksperttinä, ja hän nimesi itse uuden tieteenalan speleologiaksi.

perjantai 19. heinäkuuta 2013 teksti Hans Henrik Fafner

Édouard-Alfred Martel noudatti vanhempiensa tahtoa. Vuonna 1883 hän oli saanut lakiopintonsa päätökseen, ja pian sen jälkeen hän perheensä perinteiden mukaisesti osti itselleen pienen asianajotoimiston Pariisista. Hänestä sellainen elämä kuitenkin vaikutti aivan liian yksitoikkoiselta. Hänen kutsumuksensa oli tulla tiedemieheksi, tehdä suuria asioita ja voittaa kunniaa ja mainetta.

Martel oli lähtöisin vauraasta perheestä, ja hän oli lapsuudessaan matkustellut paljon. Häntä kiehtoivat etenkin vuoret, ja jo nuorena hän nousi monille Alppien huipuille. Sittemmin se ei enää riittänyt hänelle, vaan hän sen sijaan suuntasikin katseensa alaspäin, luonnon muokkaamiin luoliin.

Luolia oli kyllä tutkittu jo muinaisista ajoista lähtien, mutta toisin kuin edeltäjänsä Martel ei kääntynyt takaisin ensimmäisten esteiden tullessa vastaan. Hänestä tulikin ensimmäinen, joka laskeutui Puit du Lac -luolan syvään kuiluun. Varusteena olivat tavalliset tikapuut, kokoontaitettava kanootti ja pitkä hamppuköysi, joka olisi voinut katketa minä hetkenä hyvänsä.

Martel otti haasteekseen yhä syvempiä ja syvempiä luolia, ja apulaisikseen hän yleensä palkkasi kuusi seitsemän voimakasta miestä, jotka saattoivat pidellä köydestä. Hän oli aina täysin tietoinen tempaustensa vaarallisuudesta.

"Syvissä kuiluissa, jotka levenevät pohjaa kohden, ihmisääni kaikuu tavalla, joka tekee siitä käsittämättömän 30–40 metrin etäisyydeltä", Martel kirjoitti erään läheltä piti -tilanteen jälkeen.

Myöhemmin, kun Martelilla oli jo käytössään paremmat varusteet, hän tutki apulaisensa kanssa maanalaista jokea, jossa he meloivat kanootilla. He tulivat kapean luolan suulle, josta he nipin napin pääsivät työntymään sisään. Vaikka he tiesivät, että heidän paluutiensä voisi katketa, koska sade voisi nostaa vedenpintaa, he jatkoivat matkaa. He olivat väsyneitä ja läpimärkiä, ja heidän steariinikynttilävarastonsa oli lähes lopussa. Lisäksi terävä kivi olisi saattanut koska tahansa rikkoa kanootin, jolloin he olisivat olleet lopullisesti hukassa.

"Meitä työnsi eteenpäin halu tutkia tuntematonta", Martel kirjoitti.

Martel sai vähitellen kansainvälistä tunnustusta luolatutkimuksen asiantuntijana, ja hän nimesi itse uuden tieteenalan speleologiaksi. Tiedepiireissä hänen tuloksiinsa kuitenkin suhtauduttiin hieman varauksellisesti, koska hän ei nähtävästi itse pystynyt päättämään, oliko hän tutkija vai turisti, jolla oli sammumaton seikkailunhalu.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...