Maanjäristysten syy

Kun ensin oli keksitty maapallon olevan pyöreä, alettiin pian ihmetellä, mitä se mahtaa sisältää. Maanjäristykset viittasivat siihen, että jokin maan sisuksissa liikkui, ja joskus tulivuoret sylkivät laavaa maan sisältä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Kun ensin oli keksitty maapallon olevan pyöreä, alettiin pian ihmetellä, mitä se mahtaa sisältää. Maanjäristykset viittasivat siihen, että jokin maan sisuksissa liikkui, ja joskus tulivuoret sylkivät laavaa maan sisältä.

Kiinalainen Zhang Heng, joka oli muun muassa astronomi, matemaatikko ja runoilija, rakensi ensimmäisen seismografin jo niinkin varhain kuin vuonna 132. Laite koostui suuresta pronssipadasta, jossa oli heiluri sisällä, ja sillä saattoi havaita ja paikantaa maanjäristyksiä satojen kilometrien päässä. Laitteen keksimisen jälkeenkin kiinalaiset uskoivat yhä sitkeästi, että maanjäristyksen syynä oli jinin ja jangin kosminen epätasapaino.

Antiikin kreikkalaisilla oli maanjäristyksistä omat teoriansa, ja 1600-luvulla saksalainen jesuiittamunkki Athanasius Kircher kirjoitti järistysten johtuvan siitä, että Maan sisuksissa palava tuli liikkui omia kanaviaan pitkin. Puoli vuosisataa myöhemmin englantilainen lääkäri ja luonnontieteilijä Martin Lister uskoi, että järistykset johtuivat syvällä maanpinnan alla tapahtuvista kemiallisista räjähdyksistä.

Maanjäristysten syylle saatiin vahvistus vasta vuonna 1897, jolloin suuri maanjäristys ravisteli intialaista Assamin provinssia. Kuolonuhreja oli vain 1 500, mutta muutoin tuhot olivat mittavat. Brittiläinen geologi Richard Dixon Oldham työskenteli tuolloin Intiassa ja kirjasi kaikki tuhoisan järistyksen seuraukset äärimmäisen tarkasti. Hän julkaisi vuonna 1906 perinpohjaisiin havaintoihinsa perustuvan raportin, jossa hän todisti maanjäristyksen koostuvan useista erityyppisistä järistysaalloista.

Näitä ovat primaariaallot eli pitkittäisaallot sekä sekundaariaallot eli poikittaisaallot, ja niillä on eri eri nopeus. On myös pinta-aaltoja, jotka saavat aikaan maanpäälliset tuhot. Tämä käsitys loi perustan myöhemmälle tutkimukselle. Vuonna 1937 tanskalainen seismologi Inge Lehmann väitti, että vaikka Maan ulkoydin on nestemäinen, sisäydin on kuitenkin kiinteää ainetta, mikä aiheuttaa erilaiset järistysaallot. Tämä puolestaan johti nykykäsitykseen maankuoren laattojen liikkeistä, joiden tiedetään aiheuttavan jatkuvia pieniä muutoksia Maan pinnassa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...