Seikkailijoiden aatelia

Sir Ranulph Fiennes on niin kokenut eränkävijä, että häntä on kutsuttu "suurimmaksi elossa olevaksi tutkimusmatkailijaksi". Fiennes torjuu moisen nimityksen, mutta hänen ansioluettelonsa on totisesti vertaansa vailla.

torstai 27. kesäkuuta 2013

40-vuotisen uransa aikana britti on johtanut ennätyksiä murskanneita retkikuntia pitkin jokia, poikki aavikoiden ja molemmille navoillekin. 69-vuotiaan Fiennesin oli määrä kävellä pimeän ja hyisen Antarktiksen poikki viime talvena, mutta paleltuma pakotti hänet vetäytymään hankkeesta pitkin hampain.

Olet menettänyt sormia ja kokenut sydänkohtauksia ja kooman. Miksi jatkat?

Koko pitkäaikaisen ryhmäni puolesta voin sanoa, että me yksinkertaisesti haluamme olla ensimmäisiä. Toteutamme matkojen välillä myös hyväntekeväisyysprojekteja. Pohjimmiltaan minua ajaa eteenpäin se, etten koskaan päässyt seuraamaan isäni jalanjälkiä: hän oli Skotlannin viimeisen ratsuväkirykmentin komentaja.

Mitä tapahtui?

En ollut koulussa kovin kyvykäs matematiikassa, joten en päässyt Britannian kadettikouluun. Menin silti armeijaan ja opetin sotilaita melomaan kanoottia, hiihtämään, vuorikiipeilemään – kaikenlaisia siviilielämässä erätaidoiksi kutsuttuja asioita. Minulle myös valkeni, että rahoitusta on helpompi saada, jos pyrkii kohti jotakin merkittävää maailman ensimmäisenä.

Onko sinulla oppi-isiä tai esikuvia?

Aavikkovaelluksillani ihailin Wilfred Thesigeriä. Naparetkille mallia on näyttänyt Douglas Mawson. Ja tietysti kapteeni Robert Scott, joka tunkeutui ensimmäisenä Antarktikselle.

Onko sinulla mottoa tai onnenkalua, joka auttaa pelon iskiessä kesken matkan?

On minulla pehmolelu, joka on ollut mukanani kaikkialla: vaaleanpunainen possu nimeltä LEP – Little English Pig. Edesmennyt vaimoni antoi sen minulle naparetkellä 30 vuotta sitten.

Onko jokin seikkailuistasi ollut selvästi muita vaarallisempi?

Halusin kohdata korkean paikan kammoni ja kiipesin siksi vuonna 2007 sveitsiläiselle Eiger-vuorelle. Huipulle päästyäni tajusin, etten ollut katsonut kertaakaan alaspäin – olin onnistunut vain siksi, etten ollut kohdannut pelkoani.

Kuinka pääset takaisin raiteillesi epäonnistumisen jälkeen?

Voisin vetää 40 vuoden tutkimusretket matemaattisesti yhteen niin, että 50 % epäonnistui. Aina ei voi olettaa tekevänsä maailman-ennätyksiä. Jos sen tajuaa, ymmärtää myös, että useimmissa tapauksissa voi yrittää uudelleen eri hyökkäyssuunnitelmalla.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...