Maaperän lämpöön perehtyneenä tutkijana tiesin, että kiehuvia jokia on olemassa, mutta vain tulivuorten lähellä, koska suuren vesimäärän kiehuttamiseen tarvitaan valtavasti lämpöä. Olimme valtaosan Perua kattavalla 1 500 kilometriä pitkällä alueella, jolla ei ollut esiintynyt vulkaanista toimintaa kahteen miljoonaan vuoteen.
90-asteinen joki
Siitä huolimatta olimme löytäneet Shanayajoen, jonka nimi on johdannainen "kuumasta aineesta" ja jonka lämpötila oli 88–90 astetta. Paikalliset uskovat veden kuumuuden johtuvan lämpimän veden syntypaikan tienoolla sijaitsevasta käärmeenpään muotoisesta kalliosta, joka edustaa Yacumamaa eli "vesien äitiä".
Muista katsoa jaloillasi
Päästäkseni mittaamaan lämpöä minun oli raivattava rantapusikkoa. Vierelläni vaani kaiken aikaa nopeasti virtaava, maantien levyinen kuuma joki. Lähikylän šamaani oli kehottanut minua katsomaan jaloillani. Lämpöä ei voi nähdä, mutta sen kyllä tuntee, kun astuu sen lähelle.
Sade nostatti sumun
Seisoin sandaalit jalassa paperiarkin kokoisella kivellä lähes sata-asteisen veden vieressä, kun sade alkoi. Aivan kuin esirippu olisi laskeutunut ympärilleni, kun lämpötilaero synnytti läpitunkemattoman sumun. En nähnyt mitään, mutta viheltelin kollegalleni ilmoittaakseni, että olin kunnossa.
Varttitunnin helvetti
Liha alkaa kypsyä 55 asteessa, ja vesi ympärilläni oli lähes kaksi kertaa niin kuumaa. Se olisi keittänyt silmäni alle minuutissa, enkä nähnyt liikkua mihinkään. Olin nähnyt rottien ja opossuminkin putoavan veteen ja niiden silmien muuttuvan maidonvalkeiksi. Niinpä jatkoin viheltelyä. Varttitunnin jälkeen sade loppui ja sumu haihtui. Useimmissa paikoissa sateesta ei olisi ollut vaaraa, mutta tuolla se liuotti työnteon ja kiehumisen välisen rajan lähes olemattomiin.
