Elämän pyörän täysi kierros

Kysyn häneltä, eikö kungfussa ole kyse ensisijaisesti väkivallasta ja eikö se ole ristiriidassa buddhalaisen väkivallattomuuden periaatteen kanssa. Ei suinkaan, kungfussa on kysymys energian muuttamisesta voimaksi, hän selittää. Ilman vastustajaa harjoitteleminen on liikesarja. Harjoittajan omista ruumiillisista ja henkisistä heikkouksista tulee hänen vastustajansa. Itse asiassa hän käy sotaan itseään vastaan ja palaa sieltä parempana kuin ennen. ”Tässä mielessä kungfu on kasvattamista”, Dejian sanoo.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Kysyn häneltä, eikö kungfussa ole kyse ensisijaisesti väkivallasta ja eikö se ole ristiriidassa buddhalaisen väkivallattomuuden periaatteen kanssa. Ei suinkaan, kungfussa on kysymys energian muuttamisesta voimaksi, hän selittää. Ilman vastustajaa harjoitteleminen on liikesarja. Harjoittajan omista ruumiillisista ja henkisistä heikkouksista tulee hänen vastustajansa. Itse asiassa hän käy sotaan itseään vastaan ja palaa sieltä parempana kuin ennen. ”Tässä mielessä kungfu on kasvattamista”, Dejian sanoo.

Joskus vastustajia kuitenkin on. Kaikki vuorille tulijat eivät ole ystäviä, ja Dejian on selvinnyt häneen kohdistuneista murhayrityksistä. Kun hän palasi muutama vuosi sitten polkua pitkin ylös vuorelle, neljä miestä kävi hänen kimppuunsa ja yritti työntää hänet alas kielekkeeltä. Hyökkääjät taisivat kyllä kungfun varsin hyvin, mutta Dejian peittosi heidät silti nopeasti. Hän ei mielellään puhu tapauksesta, mutta muut vahvistivat tapauksen todeksi. ”Songvuoret ovat täynnä kungfuun liittyvää kilpailua, ja niin on ollut jo satoja vuosia”, yksi dengfengiläinen virkamies kertoi.

Viimeisen retriitissä viettämäni päivän aamuna Dejian esittelee minulle yksityisasuntonsa, paljaan kallion kärjessä kiikkuvan pienen kivikupolin. Hän johdattaa minut terassille, jolta aukeaa avara näkymä syvään, kulhomaiseen, paksun männikön peittämään laaksoon. Hänen paksu villahiippansa lepattaa säärintamaa enteilevässä puhurissa.

Hän hyppää varoittamatta kallionreunan vierustan matalalle muurille. ”Pelottaako?” hän kysyy kun näkee ilmeeni. ”Kungfu ei ole vain ruumiin harjoittamista; se on myös pelon hallintaa.” Hän hyppelee kevyesti jalalta toiselle syöksyillen, iskien, pyörien vain senttimetrien päässä kammottavasta putouksesta.

”Kuolemaa ei voi voittaa”, hän sanoo tuulen yli. Hän potkaisee jalallaan kuilun suuntaan. ”Mutta kuolemanpelkonsa voi.” Pian sen jälkeen kun Hu Zhengsheng oli käynyt Yang Guiwun luona, tämä siirtyi ajasta ikuisuuteen. Kymmeniä entisiä oppilaita kerääntyi hänen sukunsa luo Yanshissa sijaitsevaan taloon, joka oli koristeltu kirkkailla paperisuikaleilla. Shi Dejian saapui kahden oppilaansa kanssa. Jotkut Hun oppilaista esittelivät kungfuliikkeitä.

Ilotulitteiden suhina ja pauke täyttivät ilman ja ilmoittivat henkimaailmalle mestarin saapumisesta. Huilutrio johti hautajaiskulkueen ulos kaupungista perheen vehnäpellolle, jonne mestari haudattaisiin vanhempiensa viereen keskelle reidenkorkuista, vehreää viljaa.

Kun kävelimme mestarin arkun perässä, Hu pohti edelleen sitä, ottaisiko elokuvaroolin vastaan vai ei. Se olisi epäkunnioittavaa niin pian mestarin kuoleman jälkeen. Hän oli kuitenkin puhunut asiasta joidenkin vanhempien oppilaiden kanssa, ja nämä olivat kannustaneet häntä suostumaan. Silloin osa Yang Guiwusta jatkaisi elämäänsä Hun esityksessä ja innostaisi kenties tulevia oppilaita. Oppilaat muistuttivat häntä siitä, että juuri kungfuelokuvat olivat johdattaneet Hun mestarin luo.

Elämän pyörä oli tehnyt täyden kierroksen, olisi mestari sanonut.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...