Jalkapallo luo iloa Afrikassa

Muovipussit, vanhat vaatteet ja renkaanriekaleet muuttuvat Afrikan kentillä pyöreiksi taikakaluiksi – jalkapalloiksi.

torstai 21. helmikuuta 2013 teksti Jeremy Berlin

Pelikentät ovat rutikuivia, vehreitä, hiekkaisia tai rikkaruohojen peittämiä – mikä hyvänsä vähänkin tasainen paikka kelpaa. Maalitolpat on ehkä tehty kasaan haalitusta mahongista tai ajopuista. Jotkut pelaavat paljasjaloin, toiset resuisissa lenkkareissa, saappaissa tai kumisandaaleissa. Siitä huolimatta lapset potkivat ja jahtaavat käsin tehtyjä, muotopuolia palloja kilvan – taidolla ja innolla, silkasta pelaamisen ilosta.

Onko "kaunis peli" koskaan ollut upeampaa? Jessica Hilltoutin mielestä ei. Kun jalkapallon MM-lopputurnaus järjestettiin ensimmäistä kertaa Afrikassa vuonna 2010, Belgiassa asuva valokuvaaja lähti katsomaan, miltä jalkapallo näyttää kaukana kirkkaista valoista ja suurista stadioneista. Hän löysi yli seitsemän kuukauden aikana kymmenessä maassa kulkemallaan 20 000 kilometrin matkalla ruohonjuuritason pelin, jossa intohimo peittosi köyhyyden, kotikutoinen etiikka piti pintansa ja yksi pallo saattoi "tuottaa iloa kokonaiselle kylälle".

Hilltout vieraili yli 30 jalkapallohullussa paikassa ja näki palloja, joita oli tehty mistä hyvänsä materiaalista: rievusta tai sukasta, renkaasta tai kaarnasta, muovipussista tai ilmalla täytetystä kondomista. Pallo saattoi kestää jokusen päivän tai kuukauden sorapintaisella tai kovalla kentällä. Matkan aikana Hilltout vaihtoi kaupasta ostamiaan palloja näihin "nerokkaisiin pikku jalokiviin", joista suurin osa oli lapsien tekemiä.

Afrikan jalkapallon tarina on pitkä, sanoo kirjailija ja Michiganin osavaltionyliopiston historian professori Peter Alegi. Kapkaupungissa ja Port Elizabethissa pelattiin otteluita vuonna 1862, vuotta ennen kuin pelin kansainväliset säännöt pantiin kirjoihin ja kansiin Lontoossa. Peli levisi koko mantereelle eurooppalaisen kolonialismin mukana sotilaiden, kauppiaiden, rautateiden ja lähetyskoulujen välityksellä. Paikalliset ottivat sen omakseen ja kehittivät omat pelityylinsä, ja jalkapallo on kukoistanut Afrikassa siitä lähtien. "Jos länsimaisten ja afrikkalaisten kulttuurien raa’asta ja epätasaväkisestä kohtaamisesta ylipäätään voi löytää jotain hyvää, niin yksi sellainen asia on jalkapallo", kirjoittaa jalkapallohistorioitsija David Goldblatt.

Afrikkalaispelaajat ovat viime vuosisadan aikana muuttaneet pelin maailmanlaajuiset kasvot. Kun valtiot ovat kaupungistuneet ja julistautuneet itsenäisiksi, ne ovat liittyneet Kansainväliseen jalkapalloliittoon (FIFA) ja väläytelleet myös MM-turnauksissa. Nyt tuhannet afrikkalaiset "jalkapalloakatemiat" – osa virallisia, osa ei – värväävät poikia kaupungeista ja syrjäseuduilta. Harvat ja valitut pääsevät Eurooppaan tai maajoukkueeseen; suuri enemmistö ei koskaan yllä ammattilaistasolle.

Se ei kuitenkaan ole syrjäseuduilla pelatun ”karun pelin” ydin, sanoo opettaja Abubakari Abdul-Ganiyu, joka valvoo ghanalaisen Tamalen juniorijoukkueiden toimintaa. "Kaikki suhtautuvat siihen täällä intohimoisesti", hän sanoo. "Se ilahduttaa meitä ja yhdistää meitä. Ottelun ajaksi kaikki kiistat sysätään syrjään." Hän lisää: "Useimmat seurat eivät anna poikien pelata, jos nämä eivät käy koulua. Me yritämme parhaamme mukaan muovata nuorisoa ja tehdä heistä vastuullisia kansalaisia. Siksi jalkapallo on meille myös toivon työkalu."

Jessica Hilltout on samaa mieltä. "Jalkapallo on maailman demokraattisin urheilulaji", hän sanoo. "Sitä voi pelata kuka vain. Tapaamani ihmiset saavat niin vähästä niin paljon. Kuhmurainen pallo voi äkkiseltään näyttää surkealta; minä halusin näyttää, kuinka paljon iloa se voi tuottaa."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...