Katkeruuden nieleminen

Hänen oppilaansa nukkuvat yönsä lämmittämättömissä huoneissa. He harjoittelevat lämpötilasta riippumatta ulkosalla, usein jo ennen auringonnousua. He takovat puunrunkoja karaistakseen käsiään ja harjoittelevat kyykistymistä toinen oppilas hartioillaan jalkavoimien vahvistamiseksi. Kuukauden kuluttua saapumisestaan uusien oppilaiden odotetaan pystyvän täysspagaatiin. Harjoituksissa valmentajat mätkivät bambukepeillä takareisille niitä poikia, joiden asento ei ole täydellinen tai jotka eivät heidän mielestään yritä tarpeeksi.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Hänen oppilaansa nukkuvat yönsä lämmittämättömissä huoneissa. He harjoittelevat lämpötilasta riippumatta ulkosalla, usein jo ennen auringonnousua. He takovat puunrunkoja karaistakseen käsiään ja harjoittelevat kyykistymistä toinen oppilas hartioillaan jalkavoimien vahvistamiseksi. Kuukauden kuluttua saapumisestaan uusien oppilaiden odotetaan pystyvän täysspagaatiin. Harjoituksissa valmentajat mätkivät bambukepeillä takareisille niitä poikia, joiden asento ei ole täydellinen tai jotka eivät heidän mielestään yritä tarpeeksi.

Kun Hulta kysytään, eikö tuollainen kova kohtelu tuota vihaisia oppilaita, hän vastaa hymyillen: ”Sitä on katkeruuden nieleminen. He ymmärtävät, että se tekee heistä parempia.”

Hun ongelma ei olekaan ollut oppilaiden lähteminen vaan riittävän oppilasmäärän saavuttaminen koulun kulujen kattamiseksi. Monet pojista tulevat köyhistä perheistä, ja heitä Hu veloittaa vain ruuasta. Isoista kouluista poiketen hän ei maksa taksikuskeille siitä, että nämä etsisivät Dengfengin linja-autoasemalta uusia, lupaavia oppilaita. Hän on vähitellen kuitenkin hyväksynyt uudet opetustrendit ja alkanut tarjota joitakin potkunyrkkeilyn ja akrobaattisen kungfun kursseja. Niiden kautta hän toivoo saavansa uusia oppilaita, joita voisi sitten ohjata perinteisten tyylien suuntaan.

Hu tietää hyvin, että pojan käsitys kungfusta voi muuttua hänen kypsyessään. Nuorena hän oli täysin kungfuelokuvien lumoissa, imi itseensä Bruce Leen ja Jet Lin esityksiä ja haaveili kostosta kotikylänsä rettelöitsijöille. 11-vuotiaana hän onnistui puhumaan itsensä Shaolin-temppeliin yhden valmentajan palvelijaksi. Tuo mies esitteli hänet myöhemmin Yang Guiwulle.

”Kun tapasin shifun, olin jo opetellut ulkoa monia perinteisiä liikkeitä, mutta hän opetti minulle niiden takana piilevän teorian”, Hu kertoo. ”Miksi kättä on liikutettava tietyllä tavalla, miksi painon on oltava jalan tietyllä osalla.” Hän nousee havainnollistamaan asiaa ja selittää, että nyrkinisku suoritetaan kuin shakkisiirto, mahdollisia vastasiirtoja ennakoiden.

”Vastustajani vastauksesta riippumatta olen valmis torjumaan ja antamaan toisen, kolmannen ja neljännen iskun, jotka on kaikki suunnattu johonkin painepisteeseen.” Hän esittää liikkeet hidastettuina. ”Oppilas voi oppia tämän vuodessa, mutta tämä” – hänen kätensä ja kyynärpäänsä sumenevat täysivauhtisena tehdyssä toistossa – ”vaatii monta vuotta.”

”Yläpotkuja tai akrobatiaa ei ole”, hän sanoo. Sellaiset liikkeet avaavat suojausta vaarallisesti. ”Shaolin-kungfu on tarkoitettu taisteluun, ei yleisön viihdyttämiseen. On vaikeaa saada pojat opettelemaan vuosikausia jotain sellaista, mikä ei tee heistä rikkaita tai kuuluisia.” Ajatus näyttää masentavan häntä. ”Minä pelkään, että perinteiset tyylit katoavat sen vuoksi.”

Harmaaseen koulukaapuun pukeutunut poika ilmestyy toimiston ovelle kertomaan, että yhden oppilaan nilkka on nyrjähtänyt. Kun Hu ehtii loukkaantuneen pojan luo, tämä jatkaa jo harjoituksia ja potkii raskasta säkkiä hammasta purren. Hu nyökkää opettajan tyytyväisyydellä. ”Hän oppii nielemään katkeruutta.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...