Kisoissa rehottivat prostituutio ja väkivalta

Antiikin olympialaisissa harrastettiin muutakin kuin urheilua: kisat pursusivat prostituutiota, uhrauksia ja dopingia.

keskiviikko 8. elokuuta 2012 teksti Stefan Lovgren and Ted Chamberlain

Antiikin olympialaisiin kuului alastoman urheilun lisäksi "koko pakanallinen viihdepaketti" prostituutioineen, uhrauksineen ja dopingeineen, sanoo The Naked Olympics: The True Story of the Ancient Games -kirjan kirjoittaja Tony Perrotet.

Kisat olivat varsinainen "antiikin Woodstock", jossa puhtaanapidosta ei piitattu, mutta prostituutiota, murtuneita luita, eläinuhreja ja dopingiakin riitti. Siinä sivussa myös urheiltiin.

National Geographic News haastatteli historioitsija Perrotetia vuonna 2004 Ateenan olympialaisten alla. Hänen tarinansa ovat taas ajankohtaisia Lontoon olympialaisten ollessa täydessä vauhdissa.

Olympialaisia järjestettiin neljän vuoden välein vuosina 776 eaa.–394 jaa, joten ne olivat antiikin pisimpään toistunut tapahtuma. Mikä oli kisojen jatkuvuuden salaisuus?

Silkka spektaakkeli. Urheilu osa suurellista, kokonaisvaltaista ylenpalttisuutta. Olympialaiset olivat ennen kaikkea uskonnollinen tapahtuma, joka järjestettiin muinaisen maailman pyhimmässä paikassa. Sitä ympäröi vahva perinteen ja pyhyyden tuntu.

Festivaaliin kuului myös paljon ulkoisia seikkoja: taidetapahtumia, uusia kirjailijoita, uusia taidemaalareita, uusia kuvanveistäjiä. Siellä oli tulennielijöitä, kädestäennustajia ja prostituoituja.

Nykyisin olympialaisissa pyritään kunnioittamaan jalon kilpailun, ystävyyden ja kulttuurin ihanteita. Pätivätkö antiikin olympialaisissa samat ihanteet?

Meillä on antiikin olympialaisista kovin ylevä käsitys, mutta romantisoitu kuva kisoista, joissa käyttäydyttiin herrasmiesmäisesti ja ritarillisesti, syntyi vasta viktoriaanisten oppineiden keskuudessa 1800-luvulla.

Kenties kaunein ihanne antiikin olympialaisissa oli niiden ajaksi julistettu aselepo, pyhä tulitauko, jonka ansiosta matkalaiset pääsivät kisoihin turvallisesti. Muinaiset kreikkalaiset eivät kuitenkaan ollut niin vahvoja idealisteja, että he olisivat yrittäneet lopettaa kaikki sodat. He eivät vain halunneet minkään häiritsevän kisojen läpiviemistä. Jos halusi käydä sotaa vaikka Sisiliassa, aselepo ei sitä estänyt.

Joskus aselepoa rikottiinkin. Vuonna 364 eaa. vakituiset järjestäjät menettivät järjestämisoikeuden, koska olivat sekaantuneet politiikkaan. Kostaakseen menetyksensä he hyökkäsivät uusien järjestäjien kimppuun kesken painiottelun. Tämä kitkerä kamppailu käytiin pyhällä alueella, ja sitä ympäröivien temppeleiden katoilla oli jopa jousiampujia. Katsojat innostuivat taistelusta ja alkoivat kannustaa tappelijoita kuin urheilijoita.

Miksi urheilijat kilpailivat alastomina?

Todellisuudessa sitä ei tiedetä. Yhden tarinan mukaan se alkoi siitä, kun yksi juoksija kompastui pudonneeseen lannevaatteeseensa ja kaikki muutkin riisuivat lannevaatteensa sen jälkeen. Muinaiset historioitsijat ovat kuitenkin jäljittäneet alastomuuden initiaatioriitteihin, joissa nuoret miehet käyskentelivät alastomina ja astuivat siten jollain tavalla aikuisuuteen.

Alastomuuden tiedetään olleen olennainen osa kreikkalaista kulttuuria. Se vetosi vahvasti kreikkalaisten turhamaisuuteen ja taipumukseen esitellä itseään. Vain barbaarit pelkäsivät esitellä kehoaan. Alastomat atleetit tepastelivat stadionilla edestakaisin kuin riikinkukot. Runoilijat kirjoittelivat tärisevin käsin oodejaan nuoren miehen vartalolle ja poltetun saven väriselle iholle.

Esimerkiksi persialaiset ja egyptiläiset taas pitivät toisiaan öljyäviä ja mudassa kieriskeleviä miehiä sangen outoina. Heidän mielestään touhu edisti seksuaalista vähämielisyyttä.

Oliko homoseksuaalisuus hyväksyttyä?

Kreikkalaiset eivät olisi ymmärtäneet koko sanaa. Kahden aikuisen miehen välinen sukupuolisuhde olisi ollut kaikin puolin sopimaton, mutta lapsiin sekaantuminen oli luonnollinen osa kreikkalaisen voimistelusalin kulttuuria. Niissä koko joukko miehiä opasti esimurrosikäisiä poikia. Toiminta oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja sitä pidettiin osana pojan koulutusta, mutta siitä ei puhuttu avoimesti.

Naiset eivät tietenkään kilpailleet olympialaisissa?

Totta. Naimisissa olevia ei päästetty edes katsomoon, vaikka nuoria naisia ja neitsyitä sisään päästettiinkin. Isät toivat tyttäriään kisoihin siinä toivossa, että nämä pääsisivät naimisiin jonkun mestarin kanssa.

Prostituutio oli valloillaan. Naisia tuotiin kaikkialta Välimeren alueelta. On sanottu, että prostituoitu saattoi ansaita viiden olympialaispäivän aikana yhtä paljon kuin loppuvuonna yhteensä.

Naisille oli kuitenkin erityinen urheilutapahtuma.

Kyllä, eräänlainen festivaalin sivujuonne. kisat järjestettiin Olympiassa, ja ne oli omistettu Zeuksen puolisolle Heralle. Nuoret naiset juoksivat lyhyissä tunikoissa oikea rinta paljaana amatsonien kunniaksi. Näiden soturinaisten sanotaan amputoineen oikean rintansa, jotta se ei haittaisi keihään heittämistä.

Spartassa naiset painivat. Yhden hienon tarinan mukaan eräs roomalainen senaattori oli tullut matkojen päästä katsomaan spartalaisnaisia, jotka tunnettiin kauneudestaan ja lihaksikkuudestaan. Hän innostui taistosta niin paljon, että hyppäsi kehään itsekin. Tarina ei kerro, kuinka senaattorin kävi…

Kuinka suosittuja miesurheilijat olivat?

He olivat niin lähellä puolijumalia kuin kuolevaisten maailmassa oli mahdollista. Olympiavoitto toi uskomatonta arvostusta ja hyvinvointia. Töihin ei tarvinnut enää mennä.

Virallisesti voittaja palkittiin pelkästään oliivipuun oksalla, mutta kotikaupunki antoi tälle ison kasan rahaa ja kunnianosoituksia – esimerkiksi eturivin paikat teatterissa, elinikäisen eläkkeen, suuria oliiviöljytynnyreitä, ehkä jopa pappeuden. Voittajan nimi siirtyi sukupolvelta toiselle, ja hänestä tuli osa historiaa.

Juoksu oli olympialaisten vanhin laji, mutta entäpä maraton?

Antiikin olympialaisissa ei juostu maratonia. Kisojen pisin juoksumatka oli dolichos eli noin viiden kilometrin juoksu.

Maratonjuoksu on viktoriaaninen keksintö, joka perustuu Marathonin taisteluun liittyvään tarinaan. Taisteluun osallistunut kuriiri nimeltä Feidippes säntäsi taistelukentältä kohti Ateenaa viemään viestiä kreikkalaisten voitosta. Perille päästyään hän kaatui kuolleena maahan.

Nykyisin maratonina juostava hieman yli 42 kilometrin matka vastaa suunnilleen Ateenan ja Marathonin välistä etäisyyttä.

Jotkin urheilulajit olivat hyvin väkivaltaisia.

Neljäntenä kisapäivänä käydyt kamppailulajit olivat kansan suuressa suosiossa. Paini muistutti nykyistä kreikkalais-roomalaista painimuotoa, mutta nyrkkeily oli täysin erilaista kuin nykyään. Miehet mätkivät toisiaan päähän nyrkeillä, jotka oli kääritty nahkaremmeihin. Vartaloiskut olivat kiellettyjä. Otteluissa ei ollut eriä eikä painorajoja.

Moni tarina kertoo tohjoksi hakatuista kasvoista. Yksi nyrkkeilijä ei halunnut vastustajan näkevän, että häneltä olivat irronneet hampaat, joten hän nielaisi ne kaikki.

Kolmas kamppailulaji, pankration, on ehkä kaikkein eksoottisin. Kiellettyä oli vain silmien kaivaminen päästä. Kaikki muu kävi päinsä. Luunmurtumat olivat yleisiä. Yksi heppu sai lisänimen "Herra Sormet", koska hän katkoi vastustajaltaan sormet. Kuristamiseen suorastaan kannustettiin.

Voiton sai vasta vastustajan antautuessa, joten hänet oli todellakin tyrmättävä. Ja koska miehet painivat alasti, haaroväli oli aina tähtäimessä. Sen täytyi olla todella epämiellyttävä laji.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...