Kungfukoulut

Näihin kouluihin virtaa poikia, ja yhä enemmän tyttöjäkin, jokaisesta maakunnasta ja yhteiskuntaluokasta. Oppilaiden iät vaihtelevat viiden ja lähes kolmenkymmenen välillä. Jotkut toivovat pääsevänsä elokuvatähdiksi tai menestyviksi potkunyrkkeilijöiksi. Toiset tulevat oppimaan taitoja, jotka varmistavat hyvän työpaikan armeijassa, poliisissa tai turvallisuusalalla. Muutaman ovat vanhemmat lähettäneet oppimaan kuria ja kovaa työntekoa.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Näihin kouluihin virtaa poikia, ja yhä enemmän tyttöjäkin, jokaisesta maakunnasta ja yhteiskuntaluokasta. Oppilaiden iät vaihtelevat viiden ja lähes kolmenkymmenen välillä. Jotkut toivovat pääsevänsä elokuvatähdiksi tai menestyviksi potkunyrkkeilijöiksi. Toiset tulevat oppimaan taitoja, jotka varmistavat hyvän työpaikan armeijassa, poliisissa tai turvallisuusalalla. Muutaman ovat vanhemmat lähettäneet oppimaan kuria ja kovaa työntekoa.

Kuusi päivää viikossa ja yksitoista kuukautta vuodessa kampukset heräävät eloon aamunkoiton kanssa, kun legioonittain uudessa Kiinassa syntyneitä oppilaita yhdenmukaisissa verryttelyasuissaan järjestyy suoriin riveihin harjoittelemaan kungfua. He iskevät ja potkivat samaan tahtiin kasvot eteenpäin ja selkä jäykkänä, ja huudot leikkaavat aamuilmaa heidän toistaessaan opettajien komentoja.

Muutamaa päivää ennen kuin Hu Zhengshen vieraili mestarinsa vuoteen äärellä, hän sai puhelun, jollaisesta moni kamppailulajien taitaja uneksii koko elämänsä. Hongkongilainen tuottaja tarjosi hänelle pääosaa kungfuelokuvassa. Syy siihen on helppo nähdä: Hu on poikamaisen komea mies, joka säteilee vuosia jatkuneen fyysisen ja henkisen kilvoittelun tuomaa itseluottamusta. Hän ei silti ole varma siitä, hyväksyykö tarjousta. Hän ei pidä tavasta, jolla kungfu yleensä esitetään elokuvissa – mielettömänä väkivallan ihannointina, jossa sivuutetaan tyystin lajin perusperiaatteet: korkea moraali ja vastustajan kunnioittaminen. Hän kantaa huolta myös kuuluisuuden kiroista. Hänen mestarinsa oli kehottanut häntä pysymään nöyränä silloinkin, kun hän kehittyisi oppilastovereitaan taitavammaksi. Nöyryys voittaa ylpeyden, oli mestari Yang saarnannut. Ylpeys peittoaa miehen.

Toisaalta elokuvarooli toisi kaivattua julkisuutta ja rahaa Hun pienelle kungfukoululle. Hän perusti koulun mestarinsa siunauksella kahdeksan vuotta sitten muutamaan Dengfengin ulkopuolella sijaitsevaan tiilirakennukseen. Suurissa kungfukouluissa painotetaan akrobatiaa ja potkunyrkkeilyä, mutta Hu opettaa 200 pojalleen ja tytölleen perinteisiä Shaolin-kungfun muotoja, joita Yang Guiwu hänelle välitti.

Taistelu ei ole kungfun tärkein osatekijä, Hu selittää. Hän keskittyy kunniaan. Oppilaille välitettävien taitojen mukana siirtyy myös suuri vastuu. Hän etsii jokaisesta pojasta kunniallisuutta ja halukkuutta ”niellä katkeruus”, ottaa vaikeudet vastaan ilolla ja käyttää niitä mielen hallintaan ja luonteen kehittämiseen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...