Kuuluisuus ei saa häiritä kungfua

perjantai 15. lokakuuta 2010

Kasvokkain tavattuna noin 160-senttinen ja roteva Shi Dejian muistuttaa vuorenpeikkoa. Hänellä on yllään pitkä villakaapu ja pyöreä mongolialaistyylinen hattu, joka suojaa kaljuksi ajeltua päätä kylmältä vuoristoilmalta. Hän haluaa puhua puuhastelun ohessa istuttaessaan setripuuta tai poimiessaan voikukanlehtiä salaattiin. Toistuva nauru viittaa enemmänkin ilkikuriseen kuin hurskaaseen luonteeseen.

Shi Dejianin matka tälle Songvuorten huipulle alkoi vuonna 1982. Hän lähti 19-vuotiaana kungfuoppilaana Mongolian rajan tuntumassa sijaitsevasta kodistaan pyhiinvaellukselle kohti Shaolin-temppeliä. Etsiessään kungfuopettajaa hän päätyi Yang Guiwun luo ja osoittautui pian mestarin parhaaksi oppilaaksi. Mitä enemmän hän oppi kungfusta, sitä enemmän häntä alkoi kiinnostaa sen yhteys meditaatioon ja kiinalaiseen lääketieteeseen. Lopulta hän päätti vannoa luostarivalan Shaolin-temppelissä.

Turisteja virtaa Shi Dejianin vuorenhuipulle

Kun turistivirrat paisuivat 1990-luvun alussa tasaisesti, Dejian alkoi etsiä yhä enemmän eristyneisyyttä, ja hän leiriytyi usein läheisellä vuorenhuipulla sijaitsevan pienen temppelinraunion tuntumaan. Shaolinin lisääntyvästä kaupallistumisesta sydämistyneet vanhimmat munkit rohkaisivat Dejiania perustamaan vanhaan temppeliin chan wu yihin keskittyvän retriitin. Hän värväsi paikallisia muurareita louhimaan kallionseinämistä graniittilohkareita ja kantoi oppilaineen sementtisäkkejä ja kattotiiliä ylös rakennuspaikalle. Hitaasti he ovat muuttaneet murenevan temppelin pagodien kokonaisuudeksi, joka näyttää riippuvan vuoren jyrkässä rinteessä.

Dejian opetuslapsineen hoitaa pieniä bambulehtoja ja pengerrettyjä vihannes- ja yrttiviljelmiä. He noudattavat kasvisruokavaliota ja keräävät luonnonkukkia, sammalia ja juuria rohtoihin, jotka auttavat kaikkeen aina hyönteisenpistoista maksavaivoihin. Ihmisiä kaikkialta Kiinasta hakeutuu heidän luokseen etsimään neuvoa moninaisiin vaivoihin. Dejianin mukaan he haluavat yleensä hoitoa vain oireisiin, mutta ”chan wu yi hoitaa koko ihmistä. Kun ihminen on terve, oireet katoavat.”

Hänellä on tapana herätä puoli neljältä aamulla, meditoida hetki ja harjoittaa sen jälkeen hengitystekniikoita chin vahvistamiseksi. Ennen hän tapasi harjoitella perinteisiä kungfuliikkeitä kuusi tuntia tai enemmänkin päivittäin, mutta nyt häneen kohdistuvat samat modernit voimat, jotka muovaavat temppeliäkin. Hän vastailee luennointipyyntöihin, kerää rahaa rakennustöiden loppuunsaattamiseen, harjoittaa oppilaitaan ja huolehtii tietenkin myös vierailijoista – nämä kaikki kilpailevat hänen huomiostaan ja energiastaan.

”Teen silti aina kungfuharjoituksia”, hän sanoo. Hän tarttuu käteeni ja asettaa sen valtavan etureitensä päälle. Tunnen hänen pumppaavan lihasta. Sitten hän siirtää kätensä kuulantyöntäjämäisen pohkeensa päälle. Lisää pumppausta. ”Minä teen tätä kaiken päivää”, hän sanoo ja selittää liittävänsä kungfuliikkeitä arkisiin puuhiin rikkaruohojen kitkemisestä vuorikiipeilyyn.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...