Myytistä tavaramerkiksi

Parinkymmenen kilometrin päässä mestarin leposijasta, Songvuorten takana sijaitsevassa laaksossa, turistibussit valmistautuvat purkamaan päivittäisen vieraslastinsa Shaolin-temppelin eteen. Sotilaita, virkistysmatkalla olevia liikemiehiä, pakettimatkaavia eläkeläisiä ja nuoria pareja innosta huitovine lapsineen saapuu kaikkialta kansantasavallasta katsomaan Kiinan suurimman kungfulegendan synnyinpaikkaa.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Parinkymmenen kilometrin päässä mestarin leposijasta, Songvuorten takana sijaitsevassa laaksossa, turistibussit valmistautuvat purkamaan päivittäisen vieraslastinsa Shaolin-temppelin eteen. Sotilaita, virkistysmatkalla olevia liikemiehiä, pakettimatkaavia eläkeläisiä ja nuoria pareja innosta huitovine lapsineen saapuu kaikkialta kansantasavallasta katsomaan Kiinan suurimman kungfulegendan synnyinpaikkaa.

Suositun tarinan mukaan intialainen mystikko opetti täällä 400-luvulla eläinten liikkeitä jäljitteleviä asentoja vasta perustetun Shaolin-temppelin munkeille. Munkit omaksuivat asennot itsepuolustuskäyttöön ja kehittivät niitä edelleen liikesarjoiksi sodankäyntiin. Heidän seuraajansa hienovirittivät näitä ”kamppailutaitoja” edelleen ja käyttivät niitä 14 seuraavan vuosisadan aikana lukemattomissa taisteluissa hirmuvaltiaiden ja kapinallisten kukistamiseksi ja tunkeilijoiden karkottamiseksi. Monia heidän saavutuksistaan on kirjattu temppelin kivilaattoihin ja tallennettu romaaneihin aina Ming-dynastian ajoista lähtien.

Onko kyseessä legenda?

Tutkijat pitävät tuota tarinaa lähinnä legendana, jota on höystetty totuuden rippeillä. Aseettomia kamppailulajeja oli olemassa Kiinassa jo kauan ennen 400-lukuakin, ja ne tulivat Shaoliniin todennäköisesti luostarista suojaa etsineiden sotilaiden mukana. Temppeli oli suuren osan historiastaan lähinnä vauras maatila, jolla oli hyvin koulutettu yksityisarmeija. Mitä enemmän munkit taistelivat, sitä etevämmiksi he kehittyivät ja sitä suuremmaksi heidän maineensa kasvoi.

Lyömättömiä he eivät silti olleet, sillä temppeli ryöstettiin historiansa aikana moneen kertaan. Tuhoisin isku tuli vuonna 1928, kun kostonhimoinen sotapäällikkö poltti valtaosan temppelistä sen kirjaston mukaan lukien. Palo tuhosi vuosisatojen aikana kertyneet kääröt, joissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti kungfun teoriaa ja harjoittelua, kiinalaisen lääketieteen tutkielmia ja buddhalaisia kirjoituksia – temppelin sielun. Shaolin-kungfun perinteitä välitettiin sen jälkeen mestarilta oppipojille esimerkiksi Yang Guiwun kaltaisten miesten kautta.

Shaolin on kuin brändi

Temppelivirkailijoita näyttäisi kiinnostavan enemmänkin Shaolin-brändin rakentaminen kuin temppelin sielun palauttaminen. Kuluneen vuosikymmenen aikana luostarin 45-vuotias apotti Shi Yongxin on rakentanut kansainvälisen yritysimperiumin, johon kuuluu kiertäviä kungfuseurueita, elokuva- ja televisioprojekteja ja Shaolin-merkkistä teetä ja kahvia myyvä verkkokauppa. Ulkomaille on rakennettu franchise-periaatteella toimivia Shaolin-temppeleitä, ja esimerkiksi Australiaan suunnitellaan temppeliä golflomakeskuksen yhteyteen. Luostarin lukuisia kassakoneita hoitavista munkinkaapuisista, kaljupäisistä miehistä moni myöntää, ettei ole munkki ensinkään vaan palkattu työntekijä.

Yongxin selittää toimistossaan tyynesti, että kaikki nuo hankkeet edistävät buddhalaisuutta. ”Teemme ihmisiä tietoisiksi zen-buddhalaisuudesta”, hän sanoo. Surumielisen näköinen mies osaa poliitikkojen tapaan esittää asiat tavalla, jonka perusteella hän näyttää todella uskovan sanomaansa. ”Shaolin-brändin rekisteröiminen ulkomailla ja perinteisten Shaolin-kulttuurien edistäminen, kungfu mukaan lukien, levittävät maailmalle tietoa zen-buddhalaisuudesta ja saavat ihmiset uskomaan siihen.”

Saman perustelun hän on esittänyt lukuisia kertoja niin kiinalaisille kuin ulkomaalaisillekin tiedotusvälineille, eikä hän suinkaan ole ensimmäinen apotti, jota arvostellaan rikkauksien asettamisesta valaistumisen yläpuolelle. Jo 1600-luvulla rekisteriviranomainen paheksui temppelin ”hulppeita kartanoita ja ylellistä sisustusta”.

Olipa Shaolin sitten sananlevityksen tai voitontavoittelun asialla, se on kiistatta onnistunut käynnistämään kungfun renessanssin, joka on tapahtunut samaan aikaan kuin Kiinan paluu kansainväliseksi mahtitekijäksi. Kaikkein selvimmin se käy ilmi Dengfengissä, vauhdilla kasvavassa 650 000 asukkaan kaupungissa vain kymmenen kilometrin päässä temppelin porteilta. Sinne on syntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana 60 kamppailulajikoulua, joissa on yhteensä 50 000 oppilasta. Päätien varressa olevat suurimmat koulut muistuttavat Vegasin kasinoita. Tornimaisten asuntoloiden seinät on koristeltu kungfutaistelijoita, lohikäärmeitä ja tiikereitä esittävillä seinämaalauksilla.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...